Musiikkijuhlilla kuultiin perjantai-iltana monelle entuudestaan melko tuntematonta musiikkia, kun lavalle nousi kiinalaista perinnemusiikkia esittävä Tan Longjian -kvartetti. Pyhän Laurin kirkko täyttyi aikamoisista vellovista äänimassoista, vaikka kokoonpanon soittimista vain yhtä voi varsinaisesti pitää suurikokoisena. Linjakkaasta esityksestä huokui tavaton ylpeys omasta musiikkiperinteestä samalla, kun tämä kvartetti on osoittanut erittäin suurta kiinnostusta musiikkijuhlien muitakin konsertteja kohtaan.Festaritoimitus otti selville, mitä musiikkijuhlien yleisö ajatteli illan esityksestä:
Hilda-Maija ja Matias Varpanen päättivät lähteä konserttiin, kun heidän lahjaksi saamansa Lippupalvelun lahjakortti oli menossa umpeen. Valinta osui tähän konserttiin, kun Matias Varpanen toivoi, että pariskunta voisi tällä kertaa kokeilla jotain uutta.
- Satunnaissa Kungfu-leffoissa vain olin kuullut tätä musiikkia, Matias Varpanen kertoi.
Molemmat pitivät valintaansa hyvin onnistuneena.
- Tämä musiikki sopi yllättävän hyvin Pyhään Lauriin, ei ollut yhtään ristiriidassa sen kanssa, Hilda-Maija Varpanen hämmästeli.
Seuraavaksi festaritoimitus pysäytti poikkeuksellisen ystävällisen näköisen miehen, joka paljastui Rondo FM:n Matti Tuomistoksi. Festaritoimituksellehan alkaa jo kehittyä kuudes aisti!
Tuomisto myöntää, ettei kiinalaista perinnemusiikkia juuri kuule hänen kanavallaan.
- Mutta ajattelin juuri, että tämän konsertin voisi kyllä lähettää, hän lupaili tyytyväisen oloisena.
- Hämmästyin sitä, että soundi on niin voimakas, lähes orkestraalinen. Erinomaisia muusikoita.
Vaikutti siltä, että Tuomisto olisi mieluusti tutustunut lähemmin myös yhtyeen perinnesoittimiin, jotka konsertissa paljolti peittyivät nuottitelineitten taakse.
Entä mitä ajatuksia heräsi festarin omassa talkootiimissä?
- Olen kuullut tätä musiikkia kiinalaisissa elokuvissa. Katson paljonkin erimaalaisia elokuvia, kun Hollywood-elokuvista en oikein välitä. Tämä oli kieltämättä aika voimakas konsertti, mietti Elina talkootiimistä.
- Olin kuullut tätä musiikkia levyltä ja myös lukenut siitä. Soittimista erhu-viulun olin nähnyt aikaisemmin, kertoi Merita. - Teksteistä sai hyvin kiinni sisällöstä. Rytminkäsittely oli ensin rauhallisempaa, mutta kaikki biisit kiihtyi loppua kohti. Oli rajumpaa kuin kiinalaisissa ravintoloissa. Musiikki oli myös tosi vitsikästä, hän luonnehti esitystä.
Talkootiimin mielestä tässä ikivanhassa kiinalaisessa musiikissa oli jännällä tavalla yhtymäkohtia sekä nykymusiikkiin että populäärimusiikkin.
- Tää oli ihan rokkia lopuksi, summasi jokapaikanhöylämme Kimmo Metsä.
Teksti Suvikki Honkkila
Kuvat Leith Arar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti