Gambailua -konsertti oli monipuolinen elämys

Sunnuntain ensimmäinen konsertti, Gambailua - Vanhaa ja uutta, soi komeasti Myyrmäen kirkossa kolmen gambistin (Jonathan Manson, Markku Luolajan-Mikkola ja Mikko Perkola) sekä yhden teorbin soittajan (Solmund Nystabakk) voimin. Niin 2000 -luvulla sävelletyt kuin klassisemmat teokset olivat juuri sopivassa suhteessa ja kuulijat saivatkin nauttia hyvin monimuotoisesta ja kiinnostavasta esityksestä.

Soittajat vasemmalta oikealle: Markku Luolajan-Mikkola,
Jonathan Manson, Mikko Perkola ja Solmund Nystabakk.

Giovanni Mancuson jännitysnäytelmää muistuttavan Mancino, Ricorda! -teoksen lähes kuumeinen soitto loi kiintoisan vastapainon rauhallisuutta huokuvalle esityspaikalle. Aivan kuin Mancuso olisi halunnut tuoda monipuoliseen teokseensa niin kaikkein painavinta kuin kaikkein kevyintä - ja toki hyvin modernin soiton sävyjä. Olli Virtaperkon Songs of  innocence, lust and sorrow oli Markku Luolajan-Mikkolan tilaama sävellys, joka niin ihastutti kuin hämmästytti meitä. Blogissamme on julkaistu Virtaperkon haastattelu, käy tutustumassa tähän kiinnostavaan säveltäjään:

 http://vantaamusicfest.blogspot.com/2011/08/haastattelussa-olli-virtaperko.html

Konsertissa oli juhlava tuntu, sillä kuulimme niin yhden kantaesityksen kuin kaksi Suomen kantaesitystä. Toinen Suomen kantaesityksistä oli säveltäjä Eero Hämeenniemen Ricercare. Hämeenniemi itsekin kuuli teoksen ensimmäistä kertaa livenä. Hän kertoo kyseessä olevan vaativa kappale, jossa ikään kuin tähtäyspiste vaihtelee alati.

Eero Hämeenniemi

"Tai kuin painovoimakenttä muuttuisi", säveltäjä kuvailee. Hän myös tähdentää, että tämän vuoksi kappale vaatiikin älykkäitä soittoa.

"Onneksi on tällaiset nerot soittajat paikalla", Hämeenniemi kiittelee muusikoita.

Markku Luolajan-Mikkolan mukaan konsertti ei ollut yleisölle se kaikista helpoin, koska siinä sekoitettiin uutta ja vanhaa. Hän kuitenkin aisti, ettei yleisöllä ollut vanhan pelkoa. Festivaalitoimitusta kuitenkin hämmensi vielä, mistä tuli Mancuson teoksen lopun erikoinen äänimaailma: vastaus on maitovatkain.

"Alkuperäinen italialainen", Luolajan-Mikkola naurahtaa.

Huumori sopiikin hyvin asiaan vaativan, mutta erittäin antoisan konsertin päätteeksi.


Teksti: Karoliina Vesa
Kuvat: Leith Arar