Norjalaiset virtuoosimuusikot - tunnelmia tiistain konserteista

Tiistai-ilta Pyhän Laurin kirkolla oli sateinen, ja osa talkootiimiläisistä värjötteli katoksen alla. Tunnelma kirkon sisällä oli kuitenkin lämmin - ei lämpötilan vaan illan konserttien synnyttämän tunnelman vuoksi.

Illan ensimmäisessä konsertissa kuultiin norjalaisia vanhan musiikin taitajia, Thomas C. Boysenia ja Thor-Harald Johnsenia, jotka esittivät espanjalaista, italialaista ja englantilaista luuttumusiikkia konsertissa Kaksi miestä ja neljä soitinta. Virtuoosimaisen norjalaiskaksikon duokonsertti tarjosikin erinomaisen tilaisuuden tutustua kitara- ja luuttuperheen soittimiin, luuttuun, vihuelaan, barokkikitaraan ja teorbiin. 
 

 

Konsertin jälkeen kirkkopihalla kuultiin ihastuneita kommentteja. Monen mielestä norjalaiset olivat taitavia soittajia. Myös Helen Metsä festivaalin tuotantotiimistä ja Helenin Kimmo-puoliso kehuivat norjalaiskaksikkoa.

Uusi ja vanha maailma kohtasivat illan toisessa konsertissa The New and the Old World, jossa vetovoimainen norjalaisluutisti Rolf Lislevand soitti eurooppalaista ja eteläamerikkalaista kitara- ja luuttumusiikkia. Lislevand on tällä hetkellä Euroopan arvostetuimpia luuttumestareita - ja hyvästä syystä. Hänen käsissään barokkikitarasta ja teorbista kuuluvat soinnut olivat korvia hiveleviä. 1600-luvulla eläneen italialaissäveltäjä Francesco Corbettan musiikin soidessa kuulija voi melkein aistia olevansa Aurinkokuninkaan hovissa. Lislevand onkin ollut mukana toteuttamassa musiikkielokuvaa Kaikki elämän aamut (Ranska, 1991), jota tähdittää Gérard Depardieu.  

Eräässä vaiheessa esitys ei jatkunutkaan soolo-ohjelman parissa, sillä Lislevand kutsui illan ensimmäisen konsertin norjalaiskaksikon soittamaan kanssaan. He ovat ystäviä keskenään, ja sekä Thor-Harald Johnsen että Thomas C. Boysen ovat myös opiskelleet Lislevandin johdolla.

Mielenkiintoista oli myös seurata yleisön reaktioita. Kun Lislevand lopetti esityksensä, oli parin sekunnin tauko. Oli aivan hiljaista, jopa neulankin olisi voinut kuulla putoavan, ja sitten, aivan kuin yhteisestä sopimuksesta, alkoivat raikuvat kättentaputukset.

Silti hiljaisuus oli voimakkain ääni. Olemalla hetken hiljaa ennen suosionosoitusten alkamista ihmiset halusivat osoittaa kunnioitusta ja ihailua Lislevandin ansiokkaalle esitykselle.

Teksti: Laura Valkea

Kuvat: Helen Metsä