Haastattelussa Olli Virtaperko

Sunnuntaina 14.8 Vantaan musiikkijuhlilla kuullaan ainutlaatuinen kantaesitys Olli Virtaperkon teoksesta Songs of innocence, lust and sorrow. Teos on Markku Luolajan-Mikkolan tilaama, ja se on sävelletty kahdelle bassogamballe. Huomatkaa, että konsertti on muista konserteista poiketen Myyrmäen kirkossa klo 17.30, tervetuloa! Alla olevassa haastattelussa Olli Virtaperko kertoo hieman teoksen taustoista sekä mietteistään ennen sunnuntaista konserttia.



Olli Virtaperko Photo: Jaakko Lehtinen / Fimic



  

Olet säveltänyt paljon barokkisoittimille, mistä kiinnostus barokkimusiikkiin kumpuaa?

Olen kasvanut barokkimusiikin ympäröimänä. Isäni on harrastelijacembalisti ja varsin etevä urkuri, ja kotona kuunneltiin paljon barokkimusiikkia, etenkin Bachia. Opiskeluikäisenä aloin soittaa barokkiselloa, jota myöhemmin opiskelin Sibelius-Akatemiassa Markku Luolajan-Mikkolan johdolla. Lisäksi olen perehtynyt vanhan musiikin esityskäytäntöön Edinburghin yliopistossa. Barokkimusiikissa minua on aina miellyttänyt musiikin affektiivisuus ja temperoitujen viritysjärjestelmien sointi.

Mistä sait innoituksen Vantaan musiikkijuhlille säveltämääsi teokseen, kerro lyhyesti sen teemoista?

Viime vuosien ajan olen tutkinut jousisoitinten luonnollisten huiluäänien maailmaa. Kahden seitsenkielisen bassogamban mahdollisten huiluääniyhdistelmien lukumäärä on suurempi kuin sinfoniaorkesterin koko jousiston. Tätä mahdollisuutta tutkin teoksessa. Toisaalta, gamban ainutlaatuisen puhutteleva herkkien sävyjen maailma innosti minua etsiytymään myös melodisesti ilmaisuvoimaisen ja affektiivisen tekstuurin äärelle.

Ohjelmakirjassa kerrotaan, että aloitit kyseisen teoksen työstämisen bassogamban hankinnasta ja sen alkeiden opettelemisesta. Miltä tuntui säveltää tällaiselle ei niin tutulle soittimelle?

Säveltäjän ammattitaitoon kuuluu vaatimus pystyä kirjoittamaan mille tahansa soittimelle instrumentaalisesti luontevaa soitettavaa – sikäli itselle uudelle soittimelle säveltäminen on luonteva osa omaa jokapäiväistä työtä. Gamba soittimena oli kylläkin minulle tiettyyn pisteeseen asti tuttu jo entuudestaan, koska olen soittanut diskanttigambaa sekä soolona että gambaconsortissa. Sitä kautta gamba on vuosien varrella tullut minulle omakohtaisesti tutuksi ja rakkaaksi.

Diskanttigambaan verrattuna bassogamba on kuitenkin paljon monipuolisempi ja sitä kautta harrastajalle teknisesti vaikeampi soitin hallita. Sikäli kyseessä todella oli itselleni uusi soitin. Bassogamballa voi olla monta erilaista musiikillista roolia: solistinen, soinnullinen ja säestyksellinen. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen oli kiehtova sävellyksellinen haaste.

Pääinstrumenttisi on sello, mutta mitä muita soittimia käytät säveltäessäsi?

Käytän harmonioiden hahmottamiseen useimmiten kosketinsoitinta tai tietokonetta, mutta etenkin kamarimusiikin tapauksessa pyrin kokeilemaan aina kirjoittamiani asioita itse kullakin soittimella. Näin olen ennen nyt kantaesitettävää gambaduoa tehnyt muun muassa kitara- kantele, urku-, cembalo-, ja laulumusiikini tapauksessa.

Klassisen musiikin lisäksi olet säveltänyt myös jazzia, levyttänyt Frank Zappan musiikkia sekä laulanut Ultra Brassa. Kuuluuko sävellyksissäsi eri musiikkityylien vaikutukset vai pyritkö pitämään populaarimusiikin ja klassisen musiikin erillään?

Sävellystuotannossani kokonaisuutena eri musiikkityylien vaikutus kuuluu toki selvästi. Olen säveltänyt musiikkia progesta dodekafoniaan ja pienimuotoisista laulukaanoneista isoihin orkesteriteoksiin, mutta pyrin aina pitäytymään puhdaspiirteisesti valitsemani musiikkiestetiikan rajoissa yksittäisen kappaleen puitteissa. Tässä mielessä musiikkini eroaa selvästi esimerkiksi Zappan musiikista, joissa hypitään tyylistä toiseen täysin pidäkkeettömästi.

Säveltämisen lisäksi olet esiintynyt ahkerasti sellistinä muun muassa Ensemble Ambrosiuksen kanssa, toimittanut Ylen musiikkiohjelmia, ja tällä hetkellä toimit Tampere Biennalen taiteellisena johtajana. Ehditkö itse käydä kuuntelemassa konsertteja kaikkien työkiireiden lomassa?

Itse asiassa konserteissa käymiseni on lisääntynyt viime aikoina. Sekä Biennalen että Ylen työtehtävieni kannalta mahdollisimman aktiivinen konserteissa käyminen on tärkeää.

Oletko ehtinyt kuuntelemaan muita Vantaan musiikkijuhlien konsertteja? Jos olet ehtinyt tutustua muuhun festivaaliohjelmaan, niin millaisia ajatuksia se herättää?

Konsertteihin osallistumiseni kannalta Vantaan musiikkijuhlien ajoitus on tänä vuonna mahdollisimman epäonninen. Asun Helsingin Suvilahdessa, jossa tätä kirjoitettaessa Flow-festivaali on juuri alkamassa. Se tuottaa Suvilahden ympäristöön tasaista 70 dB:n melusaastetta tuollaiset 15 tuntia päivässä, mitä olen paennut mökillemme Turun saaristoon. Siinä sivussa jää ikävä kyllä kuulematta monia upeita konsertteja, mm. suosikkiyhtyeeni Phantasmin lauantainen konsertti. Vantaan musiikkijuhlien ohjelma on sinänsä hieno – arvostan sitä, että festivaalilla kuullaan sekä hyvin vanhaa että hyvin uutta musiikkia. Se on yhdistelmä, josta aivan erityisesti pidän.

Millä mielin odotat oman teoksesi sunnuntaista kantaesitystä?

Myönteisesti jännittyneenä. Harjoitusten perusteella uskon kantaesityksen tekevän oikeutta kappaleelle.

Haastattelu: Kaisa Paavilainen