Kotikonsertista tuli iloiset iltamat (Armstrong & Elsafty)

Kaikki alkoi siitä, kun Ossi Tossavainen innostui Vantaan musiikkijuhlien ilmoituksesta. Vaimo Titta Tossavainen ihmetteli, kun mies alkoi kauheasti mittailla pariskunnan olohuonetta. Lopulta hän vaati saada tietää, mistä oikein on kyse. Ja selvisihän se: Tossavaisilla järjestettäisiin yksi musiikkijuhlien kotikonserteista!

Vaimo suostui sillä ehdolla, että mies nikkaroisi kaapin hänen korvakoru-kokoelmalleen. Mies piti ehtoa kohtuullisena.

Elokuuhun mennessä oli Titta Tossavainenkin jo innostunut kotikonsertista. Ja sitten koitti ilta, jolloin Tossavasten keittiö alkoi täyttyä uteliaan hyväntuulisista konserttivieraista. Kaikilla olisi edessään uusi kokemus. Klo 19 maissa yleisö alkoi virrata kyökin puolelta olohuoneeseen, jonne musiikkijuhlien tuottaja Irene Lönnblad oli roudannut tuolirivistöt.

 

Konsertin aluksi isäntä toivotti vieraat tervetulleiksi ja esitteli illan esiintyjät: harpisti Siobhán Armstrongin  ja laulaja Róisín Elsaftyn, jotka johdattaisivat kuulijat irlantilaisen perinnemusiikin maailmaan. Perinteinen irlantilainen harppu soi Armstrongin käsissä lyyrisen kauniisti, ja Elsafty lauloi kansanlauluja täydestä sydämestä Connemaran koristeelliseen tyyliin. Esitysten välissä he kertoilivat harvinaisesta soittimesta, sävelmien historiasta ja iirinkielisten kappaleiden teemoista.

Konsertin lopuksi annettiin raikuvat aplodit. Mutta ilta ei suinkaan päättynyt tähän. Puhkesi valtava puheensorina: harpusta haluttiin valokuvia ja levyihin signeerauksia, iirin kielestä heräsi kysymyksiä, ystävät vaihtoivat ajatuksia. Titta Tossavaisen salaatti- ja kahvipöytää ihasteltiin, ja festaritoimittaja halusi tietää, mistä emäntä oli hankkinut niin herkullista viikunahilloa (vastaus: parasta viikunahilloa saa Espoon keskuksen juna-aseman ja Tikkurilan turkkilaisista puodeista).

Konserttiyleisö piti iltaa selvästi erittäin onnistuneena. Kuulijoista Päivi Kuusisto ja Lauri Keskinen paljastuivat suuriksi harppumusiikin ystäviksi. Kuusisto kertoi hankkineensa modernin irlantilaisen harpun Amerikan-matkalta, ja on harrastanut noin vuoden harpunsoittoa.



Ystävykset Marja-Liisa Toivanen (vas.), Jussi ja Pirkko Saavalainen ja Aarne Toivanen

Pirkko ja Jussi Saavalainen kertoivat kuuluneensa 30 vuotta ystävärinkiin, joka kokoontui säännöllisesti soittamaan barokkimusiikkia. Saavalaiset uskovat myös pitävänsä hallussaan Vantaan oppilasennätystä ajalta, jolloin isä ja perheen viisi lasta opiskelivat yhtäaikaa Vantaan musiikkiopistossa. Pariskunnan ystävän, Irlannin-matkaaja Aarne Toivasen mielestä illan esitykset olivat taitavia ja hyvin aitoja.

Isäntäperheen tytär Hanna Järvinen kertoi soittaneensa nuorena huilua, mutta viimeksi kuullusta konsertista oli vierähtänyt aikaa. Nyt hän oli puolisoineen saanut liput lahjaksi vanhemmiltaan ja vei ostamansa levyn signeerattavaksi.

- Välillä tuli melkein tippa silmään, kertoi konsertista nauttinut Järvinen.

Myös harpisti Siobhán Armstrong oli innoissaan kotikonserteista.

- Kotikonsertissa tämä musiikki tuodaan takaisin sinne, minne se kuuluu. Massiivisessa konserttisalissa jotain kadotetaan. Tässä mittakaava on inhimillinen, ja esiintyjän ja yleisön välille voi syntyä vuoropuhelua. Minun mielestäni tämä ei ole Vantaan musiikkijuhlien oheisohjelmaa, vaan niiden pääasia!

Perinteinen irlantilainen harppu on soitinharvinaisuus, jota on elvytetty viimeisen 25 vuoden aikana.

-Soitin ensin modernia konserttiharppua ja sitten barokkiharppua. Eräänä päivänä tajusin, että onhan meillä Irlannissa omakin harppu! Armstrong muisteli.

Harpisti selitti perinteen katkenneen, kun englantilaiset aikanaan valloittivat Irlannin ja maan ylimystö joko tuhoutui tai muutti ulkomaille. Näin siitä huolimatta, että Elisabet I rentoutui hovissaan jälkeenpäin kuuntelemalla irlantilaisen harpun taitajia. Nyt perinteen elvyttämiseen kuuluu repertoaarin etsimistä vanhoista muistiinpanoista palapelin kokoamista muistuttavalla tavalla.

Armstrong ei kuitenkaan ole mikään perinnemusiikille vihkiytynyt puristi, sillä hänen soittoaan kuullaan myös Merchant of Venice -elokuvan soundtrackillä, joka on säveltäjä Jocelyn Pookin käsialaa.

- Soundtrackit tehdään niin, että soittaessa näkee filmin edessään. Se oli inspiroivaa. Siinähän oli Venetsian maisemia, ja näyttelijäntyö oli niin korkeatasoista, Armstrong kertoi kokemuksestaan.

Armstrong (vas.) ja Elsafty

Róisín Elsafty puolestaan kertoi, että irlantilaiset ovat suomalaisten tavoin innokasta laulukansaa. Kuoroja on paljon, kutsuilla voidaan laulaa yhdessä, ja joskus puhjetaan lauluun spontaanisti pubissa.

Elsafty on muusikko, jonka persoonassa lokaali ja globaali yhdistyvät yllättävilläkin tavoilla. Hänen esittämänsä laulumusiikki on välittynyt sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona, ja itsekin hän on oppinut paljon keltäs muulta kuin omalta muusikkoäidiltään. Mutta kun laulajan isä on egyptiläinen, tulee tarinaan aivan uusi juonenkäänne: laulajan äiti on säveltänyt Lähi-Idän tilanteesta kertovia lauluja, joita Elsafty on levyttänyt. Siis lauluja Lähi-Idästä iiriksi.

Laulaja on esiintynyt aina Shanghaissa saakka. Välittyykö perinnemusiikin tunnelma yleisölle Kiinassa saakka?

-Irlantilainen perinne- ja pop-musiikko ovat todella suosittuja Kiinassa, laulaja kertoi.

Hänen laulunsa kosketti myös Suomessa, sillä kuulijat halusivat käydä hänen kanssaan esityksen jälkeen pitkiä keskusteluja.

Ainoa, joka ei ollut iltaan tyytyväinen, oli Tossavaisten somalikissa Miro, joka joutui konsertin ajaksi alakertaan karanteeniin. Kun Miro illan päätteeksi vapautettiin, kiirehti Armstrong pakkamaan arvokkaan soittimensa pois kissan ulottuvilta. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä väenpaljouden nähdessään Miro poistui vapaaehtoisesti puutarhan puolelle.

Onnistunut ilta venyi pitkäksi. Isäntäväkeä ei ilmeisesti kuitenkaan väsyttänyt, sillä kun viimeiset vieraat ja muusikot tekivät lähtöä, toivoi illan isäntä, että seuraavan kerran Suomessa vieraillessan taiteilijat pitäisivät jälleen heidän luonaan kotikonsertin!

Autossa matkalla hotelliin Siobhán Armstrong tuumi, etteivät suomalaiset vaikuttaneet hänestä lainkaan varauksellisilta.

Sitä ne musiikkijuhlat tekevät ihmiselle.


Lisätietoja irlantilaisesta harpusta ja harpunsoiton kesäkursseista:
For more information on the early Irish harp and a summer school programme, please go to:
http://www.irishharpschool.com/


Teksti Suvikki Honkkila
Kuvat Leith Arar