tiistai 9. elokuuta 2011

Haastateltavana Uli Kontu-Korhonen

Maanantaina Pyhän Laurin kirkko raikasi niin perinteisestä keskiaikaisesta ranskalaisesta kuin 1500-1700 -lukujen irlantilaisesta musiikista. Festivaalitoimitus pääsi haastattelemaan Oliphant -yhtyeen laulajaa ja soittajaa Uli Kontu-Korhosta.

Uli Kontu-Korhonen ja Janek Öller
Kuva: Leith Arar

Kontu-Korhonen kertoo tutustuneensa Oliphantille erittäin tärkeään keskiaikaiseen truveeriperinteeseen - pohjois-Ranskan vastine trubaduureille - liityttyään yhtyeeseen. Sibelius akatemiassa opiskelleelle Kontu-Korhuselle oli opinahjossaan opetettu hieman erilainen lähestysmistapa barokkimusiikkiin. Oliphantiin liittymisestä alkoikin laajamittainen kulttuuriin perehtyminen.

"Kuunneltiin arabialaista musiikkia c-kaseteilta, siinä on niin paljon samaa [kuin Oliphantin musiikissa], paljon samaa ornamentiikkaa". Haastattelijan mainitessa, että jokaiselle kuuntelijalle tuskin heti tulisi mieleen tällainen yhteys, huomataan musiikon laaja kulttuurisivistys. Hän sanoo arabialaisen musiikin vaikutuksen olevan ilmeistä ottaen huomioon maurien Espanjaan tuoma kulttuuriperintö.

"Olemmehan me roudanneet kaikki soittimetkin sieltä!", Kontu-Korhonen selvittää arabimaiden vaikutusta ja naurahtaa: "Paitsi kanteleen!"

Kulttuuripreppaukseen on myös kuulunut kielten opiskelua, kullaanhan Oliphantin lauluissa niin vanhaa ranskaa kuin saksaa. Kontu-Korhonen kiitteleekin Jyväskylän yliopistolta saamaansa ohjausta. Hänen mukaansa tekstillä ja musiikilla onkin heidän musiikissaan valtavan omakohtainen suhde.

Pyhän Laurin kaltaisessa keskiaikaisessa kirkossa esiintyminen merkitsee Kontu-Korhoselle todella paljon. Hän iloitsee sen olevan hyvin inspiroivaa, mutta myös tärkeää soittimille:

"Musiikki tarvitsee tuollaisen akustiikan". Heidän soittimistaan varsinkin dulcimer, eräänlainen pianon esiaste, jää soimaan, jolloin konserttipaika hyvä akustiikka on erittäin olennainen. Urut taas ovat varta vasten tilattu Italiasta.

Kontu-Korhonen toteaa onnellisena, kuinka ylentävää on kävellä kirkkokäytävää ja aloittaa konsertti. Pian muusikko tuleekin hymyillen siihen lopputulokseen, että hänellä on aika ihana työpaikka. 

Oli myös aika ihana konsertti.


Teksti: Karoliina Vesa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti