maanantai 8. elokuuta 2011

Pyhän Laurin kirkko - uniikki konserttipaikka


Mitä tarvitaan onnistuneeseen konserttiin? Tietenkin uniikki konserttipaikka! Pyhän Laurin kirkko on juuri sellainen. Uusgoottilainen kirkko on jo vuosisatojen ajan kutsunut kävijöitä luokseen. Se on pääkaupunkiseudun vanhin rakennus ja Vantaan kaupungin keskuskirkko.



Pyhän Laurin kirkko on rakennettu 1400-luvulla. Kirkko tuhoutui kiviosia lukuun ottamatta tulipalossa 1893 ja kunnostettiin uusgoottilaiseen tyyliin Theodor Höijerin suunnitelmien mukaan. Kirkon nykyinen asu on sekoitus keskiaikaa ja 1800-luvun lopun uusgotiikkaa.









Pyhän Laurin kirkon tapulin päässä on tuuliviirikukko. Tapuli tarkoittaa kirkon viereen rakennettua erillistä kellotornia. Tästä kulmasta katsottuna taustalla oleva pilvi saa tapulin muistuttamaan savuavaa tehtaanpiippua.  








Noin 500 henkeä vetävä kirkkosali on yleisilmeeltään tummasävyinen. Sen pilarit ja kiviseinät on maalattu kellertäviksi. Puinen sisustus on väriltään tummanruskea. Upeaa kokonaisuutta täydentävät kattokruunut.




Kaunista irlantilaista musiikkia saatiin kuulla maanantaina 8.8. kun irlantilaiset taiteilijat Róisín Elsafty (laulu) ja Siobhán Armstrong (irlantilainen harppu) esiintyivät klo 20.30 Pyhän Laurin kirkossa. Festivaalin toiminnanjohtaja Márta Schmidt ja Helen Metsä (oikealla) vantaanottavat irlantilaisia muusikoita (vasemmalla).



Irlantilaiset muusikot harjoittelevat ennen illan konsertin alkua. Mukana on myös keskiaikainen Trinity College -harpun kopio, joka on tunnettu Irlannin kansallisena tunnuksena. Illan konsertissa kuultiin sean-nós -laulua, joka lauletaan suoralla äänellä ilman vibratoa. Laululla tähdätään tunteikkaaseen tarinankerrontaan, joka saa yleisön hiljentymään ja eläytymään kuulemaansa kertomukseen. Sean-nós tarkoittaa ’vanhaa tyyliä’ iirin kielellä. Illan esitys oli onnistunut, ja laulaja onnistui välittämään tarinan yleisölle. Ohjelman lopuksi Pyhän Laurin kirkossa kaikuivat haltioituneen yleisön raikuvat kättentaputukset!

Opastus konserttipaikoille. 


Teksti ja kuvat: Laura Valkea

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti