Laulajan tie on kulkenut kansanlauluista oopperan kautta varhaiskeskiajan ja Hildegard von Bingeniläisen musiikkiin. Uran yhdistävänä tekijänä on ollut kokonaisvaltainen, kehoresonanssia korostava laulutyyli.
Nyt monipuolinen taiteilija pyrkii kohti soivaa yhteisöä.
Koko ihminen soimaan!
Pia Skibdahl esittää Vantaan musiikkijuhlilla keskiaikaista musiikkia sekä tuon aikakauden perinteeseen pohjautuvaa improvisaatiota.
- Minulle itselleni tulee näistä lauluista äärettömän hyvä olo. Toivoisin, että tästä musiikin henkisestä ja terapeuttisesta ulottuvuudesta voitaisiin puhua avoimesti myös musiikkipiireissä, sillä suuri yleisö on siitä tavattoman kiinnostunut, Skibdahl kertoo.
Laulamisen lisäksi Skibdahl toimii myös laulunopettajana ja äänenkäytön kouluttajana. Hän korostaa kehonkäytön merkitystä laulamisessa. "Keho on kotimme", hän kirjoittaa kotisivuillaan.
- Törmään opetustyössäni koko ajan siihen, että länsimaiset ihmiset ovat poissa kehostaan. Tietoisuus sijaitsee päässä, ja omaa ääntäkin etsitään ikään kuin itsen ulkopuolelta. On pitkän työn tulosta, että oppilas todella kokee äänen soivan kehossaan.
Skibdahlille tämä ei ole mitään akateemista pohdintaa. Kyse on musiikin kokemisesta.
- Vaikka ääni syntyy äänihuulissa, niin laulaessa koko ihminen soi! Kun kaikki on värähtelyn tilassa, kokemus laulamisesta on jotain ihan uutta sekä laulajalle että kuulijalle, hän korostaa.
Keskiaikaista perinnettä ja tulkintaa
Skibdahl on esittänyt Hildegard von Bingeniläisen musiikkia lähes siitä saakka, kun tämän sävellystuotanto 1990-luvulla löydettiin uudelleen.
- Hildegard oli nero - säveltäjä, lääkäri, kirjailija, nunna ja johtaja. Hän oli myös hyvin poliittinen henkilö, joka oli kirjeenvaihdossa kaikkien senaikaisten vallanpitäjien kanssa ja perusteli luostareita moneen paikkaan. On käsittämätöntä, mitkä hengen voimat hänellä oli, vaikka hän oli suuren osan elämästään sairaana ilmeisesti epilepsian vuoksi.
Vox Silentii -lauluyhtyeen ajoista saakka Skibdahlille on ollut tärkeää käyttää sävelasteikkoja, joiden viritys ei ole tasavireinen vaan luonnollinen. Nykyisin hän kuitenkin antaa oman persoonansa värittää esitystä aiempaa vapaammin.
- Autenttisuutta ei oikeastaan ole olemassa, koska kukaan ei tiedä, miltä tämä musiikki on aikanaan kuulostanut. Kaikki on aina tulkintaa. Varhaiskeskiajan sakraaleissa lauluissa lauletaan myös koko ajan yhdessä arkkitehtuurin kanssa. Äsken juuri oli harjoitukset Pyhän Laurin kirkossa, joka on hyvin soiva kirkko, mutta kuulijoiden saapuessa akustiikka muuttuu.
Näin konsertti ei ole harjoitustilanteen toistoa, vaan omanlaisensa kokemus.
Kohti soivaa yhteisöä
Viime vuosina Skibdahl on innostunut laulu-ja ääni-improvisaatiosta. Hän näkee, että kotikonsertit ovat nouseva trendi, joka tarjoaa uusia mahdollisuuksia.
- Ne ovat intiimejä tilaisuuksia, joissa voi välillä jutella yleisön kanssa. Joskus saatan "laulaa ihmisen". Kysyn, haluaisiko joku että "laulaisin hänet" eli voin tehdä kuulijasta äänikuvan improvisaationa.
Pop-muusikot kyllä saavat fanipostia, mutta miten on asian laita klassisella puolella?
-Ooppera-aikaani verrattuna saan nykyään paljon enemmän sähköpostia kuulijoilta. Toisinaan ihmiset jäävät juttelemaan kanssani konsertin jälkeen ja kertovat hyvinkin liikuttavia tarinoita.
Skibdahlille musiikissa onkin tärkeintä juuri jaettu kokemus.
- Minulle on tärkeää esiintyjän ja kuulijan välisen usein keinotekoisen raja-aidan ylittäminen. Haluaisin hirveästi tehdä sellaista musiikkia, jossa yleisökin osallistuisi. Tulisi soiva yhteisö, laulaja haaveilee.
Pia Skibdahlilla on monta rautaa tulessa, ja vilkkaan keskustelun jälkeen hän suuntaa vielä pikavisiitille Alkumeri-festivaalille Turkuun ennen esiintymistään Vantaan musiikkijuhlilla yhdessä Markku Luolajan-Mikkolan kanssa sunnuntaina 7.8.2011.
Tutustu Pia Skibdahlin ja Markku Luolajan-Mikkolan konserttiin: http://www.fibo.fi/vantaanmusiikkijuhlat/ohjelma/paeaekonsertti2.html
Teksti Suvikki Honkkila
Kuva Aino Aulanko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti