Monet taisivat tulla paikalle kuullakseen juuri kovassa nosteessa olevaa sopraanoa, sillä laulajat vetävät yleisöä. Sitä paitsi "Purcellin sonaatit" varmaan sanoi harvalle suomalaiskuulijalle etukäteen yhtään mitään. En ehkä ollut ainut kuulija, joka harmitteli ennen konserttia, pitääkö Doylen laulujen välissä soittaa niin valtava määrä näitä sonaatteja.
Mutta sonaatit menivätkin yleisöön kuin häkä. Laulumusiikin ystäville ei jäänytkään luppoaikaa Doylen kappaleiden välissä, vaan välillä oli pääosassa Doylen ihastuttava ääni ja välillä Retrospect trion hiotut ja samanaikaisesti uskomattoman eloisat tulkinnat.
Doylen esittämistä teatterilauluista yleisö tuntui pitävän erityisesti mm. perienglantilaiselta kuulostavasta Fairest Isle -kappaleesta (King Arthur). Dramaattisessa Tell me some pitying angel -laulussa Doyle puolestaan pääsi esittelemään näyttelijän kykyjään Neitsyt Marian rooliin eläytyessään. Laulu osoitti, miten taipuisa hänen heleä äänensä onkaan.
Illan konsertti oli sittenkin rakennettu tosi fiksusti. Se oli täyttä tavaraa.
Teksti Suvikki Honkkila
Kuvat Leith Arar
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti