Melkein viikko on jo kulunut musiikkijuhlien viimeisistä sävelistä.
Tunnelmat hienosta päätöskonsertista ovat kuitenkin vielä tuoreena mielessä.
Koko festivaaliviikko oli erittäin hieno ja yleisö viihtyi konserteissa
ahkeraan. Myös taiteilijat antoivat hyvää palautetta festivaaliorganisaatiolle,
mikä on erityisen tärkeää tulevia vuosia ajatellen. Seuraavassa muutamia
tunnelmia päätöskonsertista ja myös viikon varrelta.
Marianne Beate Kielland ja Fibo |
Konsertti alkoi juhlavasti Bernardinin ponnekkaasti
johtamalla alkusoitolla (Overture BWV 1069). Bernardini oli selvästi saanut
Fibon puhaltajiin uutta sointia, sillä puhallisensemble soi pirteästi ja
tarkasti yhteen Bernardini oboen johdolla. Seuraavaksi kuullussa Vernügte Ruh
(Siunattu rauha) -kantaatissa Kiellandin mezzo soi kauniisti ja soinnikkaasti,
kuten viikon aikana aiemmin kuulluissa konserteissakin. Kiellandin sävykäs ääni
toi värikkäästi esiin kantaatin tunnelmat ja korosti ekspressiivisyydellään
teoksen synkkää ja raamatullista tekstiä. Aariat soivat ekspressiivisten ja
katkonaisten resitatiivien rinnalla linjakkaasti ja ihmeellisen pehmeästi.
Alfredo Bernardini |
Molemmissa konsertissa esitetyissä kantaateissa barokkiurut olivat merkittävässä osassa. Bernardinin kirjoittaman konserttiesittelyn
mukaan urut ovatkin näissä kantaateissa muihin Bachin teoksiin verrattaessa
poikkeuksellisen merkittävässä roolissa. Urkujen ääressä, myös cembalistina
tunnettu, Anna-Maaria Oramo teki tarkkaa työtä, ja urkusoolot sekä
säestyskuvioinnit soljuivat viehkeästi Kiellandin laulun rinnalla. Erityisesti
mieleen painui väliajan jälkeen Geist und Seele -kantaatin lopputahdit
urkujen kilistessä valoisaa duurisäestystään Kiellandin kauniiden
laulukuvioiden taustalle. Toinen kantaatti osoitti Kiellandin mezzon taipuvan
mainiosti paitsi dramatiikkaan myös haastaviin juoksutuksiin ja tarkkoihin
kuviointeihin.
Konsertin toisen puoliajan ensimmäisenä kuullussa teoksessa,
konsertossa oboe d´amorelle ja orkesterille, voitiin ehkä havaita yhdistävä
tekijä festivaalin avajaispäivän konserttiin, jossa kuultiin Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin kaunisäänistä viola d´amorea. Sama vaikuttava elämys koettiin
myös nyt Bernardinin kuvioidessa solisevasti, pehmeästi ja vaivattomasti oboe
d´amorellaan. Samalla Bernardini myös johti Fiboa ilmeikkäin ottein ja
orkesteri tuki häntä hyvin haastavissa soolo-osuukissa.
Pekka Lehtinen seuralaisineen |
Seidi Palonen ja Jarmo Inkinen |
Festivaalin mediatiimistäkin tutu Suvikki Honkkilan tuttava
Leena Pyykönen oli tullut päätöskonserttiin, vaikka oli ajatellut festivaalivierailunsa
jäävän vain yhteen iltaan aiemmin viikolla.
"Kirkon penkit ovat aika ”extremeä” huonosti istumaan pystyvälle.", totesi Leena.
Hieno musiikki oli kuitenkin saanut hänet vielä uudestaan kirkkoon tänä iltana, eikä tulo kaduttanut.
"Kirkon penkit ovat aika ”extremeä” huonosti istumaan pystyvälle.", totesi Leena.
Hieno musiikki oli kuitenkin saanut hänet vielä uudestaan kirkkoon tänä iltana, eikä tulo kaduttanut.
"Kielland on huippumezzo, joka hakkaa monet
kontratenorit mennen tullen.", Leena suitsutti.
Leena sanoi jäävänsä mielenkiinnolla odottamaan norjalaisen mezzon tulevia konsertteja ja uran etenemistä ja toivoi, etteivät ”wagneriaanit” veisi lahjakasta laulajaa kokonaan.
Leena sanoi jäävänsä mielenkiinnolla odottamaan norjalaisen mezzon tulevia konsertteja ja uran etenemistä ja toivoi, etteivät ”wagneriaanit” veisi lahjakasta laulajaa kokonaan.
Katri ja Karoliina esittelivät festivaalin päättymisen kunniaksi mediatiimin tunnusposeerauksen kirkon pihamaalla. "Don´t call us we call you" kuului tiimin motto. |
Mediatiimiläiset, valokuvaaja Katri Somerjoki ja Karoliina
Vesa ovat paiskineet töitä hartiavoimin viikon aikana. Heidän ja muun
mediatiimin ansiota on, että musiikkijuhlien blogiin on ilmestynyt rutkasti
hienoja konserttitunnelmia ja facebooksivut ovat täyttyneet kuvista.
Taru ja Marie-Anne Festivaalikahvion edessä |
Kaikki alkaa roudauksesta. Lavaa rakentamassa. |
Myös sisällä kirkossa vapaehtoisten panos on ollut tärkeä. Heidän tehtäviinsä on kuulunut yleisön ohjaaminen, lippujen tarkastaminen ja kirkon valmistaminen jokaisena iltana. Jotkut ovat myös päässeet nauttimaan kaikkien mielipuuhasta eli roudauksesta, joka on festivaalilla välttämätön paha ja vaatii oman osaavan joukkonsa.
Viimeisen konsertin jälkeen myös vapaaehtoisten tunnelmat
olivat helpottuneet ja väsyneet, mutta myös hymyn erotti kaikkien kasvoilta.
"Hyvä fiilis viikon jälkeen!" totesi toista kertaa musiikkijuhlilla hommissa ollut Raisa hymyillen.
"Hyvä fiilis viikon jälkeen!" totesi toista kertaa musiikkijuhlilla hommissa ollut Raisa hymyillen.
Vapaaehtoistyöntekijä Raisa tuli festivaalille mukaan Suurella Sydämellä -järjestön kautta. |
Teksti ja kuvat: Helen Metsä