Vantaan musiikkijuhlat

Vanhaa musiikkia noviisin korvin:
Kotikonsertissa Thomas C. Boysenin ja
Hans Knut Sveenin oppilaana

Hans Knut Sveen ja Thomas C. Boysen

Kävellessäni Korson asemalta maanantaina 6.8. kohti illan kotikonserttipaikkaa, en voinut kuin ihmetellä mihin olinkaan lupautunut innossani tutustua uuteen. Tunnelman ja illan huippuhetkien tallentaminen musiikkijuhlien festivaaliblogiin ja vielä sen välittäminen lukijoille ei tulisi olemaan helppo tehtävä. Varsinkin, kun vanhan musiikin tuntemukseni rajoittuu vuosien takaisiin musiikinhistorian tunneilla mainittuun Bachiin ja Händeliin.

Kotikonsertin ovella oli vastaanottamassa illan isäntäperhe Elli ja Esko sekä hiljainen klavikordin ääni Hans Knut Sveenin ottaessa tuntumaa lainaksi saatuun soittimeen. Muita kuuntelijoita odotellessamme kertoi isäntäperhe olevansa innokkaita klassisen musiikin kuuntelijoita ja juhlien järjestäjinä konkareita. Kodin välitön ja lämminhenkinen ilmapiiri antoikin oivalliset puitteet kuulijoiden saapua nauttimaan musiikista siinä ympäristössä kuin minne se on alun perin sävelletty. Myös puutarhasta eksyneet ampiaiset olisivat mieluusti liittyneet seuraamme, mutta isäntä Esko saattoi ne kädellään lumoojan ottein takaisin nauttimaan ulkoilmasta.

Konsertin aluksi Hans Knut Sveen kertoi illan soittimien klavikordin, teorbin ja barokkikitaran olevan ajalleen tyypillisiä periodisoittimia ja näiden avulla astuisimme hetkeksi vanhan musiikin tunnelmiin italialaisten ja ranskalaisten säveltäjien teosten kanssa.

Oletukseni kuultavan musiikin hillitystä ja hallitusta ilmaisusta, teemojen toistoista ja metronomin tarkasta etenemisestä kumoutuivat heti Thomas C. Boysenin johdattaessa meidät italialaiseen Tarantellan tanssiin barokkikitaralla loihditulla modernin haikealla tulkinnallaan. Keinuvan pehmeä rytmi ja hypnoottinen ääni sai ensihetkestä jakamattoman huomioni.

Tuon ihmeellisen tunnin aikana pääsimme Sveenin ja Boysenin matkassa nauttimaan heidän taiturimaisesta instrumenttien käytöstä niin yhdessä kuin erikseen. Saimme kuulla tulkintoja mm. Girolamo Frescobaldin sävellyksestä ”La Monica”, Jacques Champion de Chambonnièresin ”Pieces” ja Alessandro Piccininin ”Toccata”.

Hans Knut Sveenin ja Thomas C. Boysenin soittamisen iloa ja saumatonta klavikordin ja teorbin tai barokkikitaran dialogia oli innostavaa seurata. Ilmaisuiltaan pehmeät soittimet pääsivät oikeuksiinsa kotoisassa ympäristössä ja taiteilijat olivat itsekin yllättyneitä siitä, kuinka hyvin ne täydensivät toisiaan.

Yleisön pyynnöstä soitetun lisänumeron ja kahvien noudon jälkeen saimme tutustua soitinten tekniseen puoleen. Tottuneena opettajana Sveen osasi ottaa kuuntelijoiden jakamattoman huomion ja antoi konkreettisen oppitunnin klavikordin äänenmuodostumisesta irrottamalla yhden koskettimista. Hiljaisen äänen syntyä saivat kuulijat myös kokeilla ja tuntuma olikin tutumpaan kosketinsoittimeen pianoomme verrattuna hyvin erilainen.

Muusikoiden saatua monet kiitokset heidät dialogimuotoisesta esiintymisestä, kertoi Boysen sävellysten esitystavan olleen aikanaan juuri kokemamme mukaista. Taiteilijoilla oli tapana kerääntyä yhteen soittamaan toisilleen sävellyksiään ja teoksista ei ollut nuotteja vaan ne esitettiin improvisoituina. Sävellysten nuotinnukset olivat amatöörisoittajia varten, joskin heidän sitten oletettiin käyttävän sävellystä lähtökohtana koristellen ja soinnuttaen teosta vapaasti.

Kuulijoiden monien kysymysten jälkeen ilta päättyi Sveenin pyyntöön kuulla jotain tyypillistä suomalaista kansansävelmää. Pienen pohdinnan jälkeen kuvaajamme Katri lauloin hänelle ”Yksi ruusu on kasvanut laaksossa”- sävelmän ja Sveen sai sen taltioiduksi itselleen muistoksi.

Niin minulle kuin muillekin kuulijoille konsertti synnytti varmasti kipinän kuulla taiteilijoita uudestaan. Onneksi pitkään ei tarvitse sitä odotella, sillä Thomas C. Boysenia ja Hans Knut Sveeniä voi kuulla pian lisää muiden taiteilijoiden kanssa:

To 9.8. klo 20.30 Pyhän Laurin kirkko, Händelin soolokantaatteja ja kappaleita ”Antiikin aarioista”

Teksti: Annika Hämäläinen
Kuvat: Katri Somerjoki