Vantaan musiikkijuhlat

Festivaaliviikon kupliva avaus

Pyhän Laurin kappeli

Festivaaliviikko käynnistyi sunnuntaina 5.8. kahdella hienolla konsertilla. Viikon avasi Ilpo Laspaksen cembalokonsertti ”Bach sovittajana” festivaalille uudessa konserttipaikassa, Pyhän Laurin kappelissa. Kirkon tuntumassa sijaitseva kaunis ja ulkoasultaan hillitty kappeli tarjosi oivat puitteet Laspaksen cembalotaituroinnille. Konsertissa kuultiin otsikon mukaisesti sekä sovituksia  J. S. Bachin omista teoksista että Bachin sovittamia, muiden saksalaisten aikalaissäveltäjien teoksia.  Akustiikka kappelin suuressa salissa oli kuin luotu Laspaksen taidokkaalle soitolle. Hitaat osat kaikuivat juuri sopivasti eikä yksikään yksityiskohta nopeimmissakaan juoksutuksissa jäänyt yleisöltä kuulematta. Tähän konserttipaikkaan kannattaa todella tulla tutustumaan!

Taina ja Timo Rautasalo

Yleisöksi ensimmäiseen konserttiin saapuneet Taina ja Timo Rautasalo olivat festivaalilla jo vanhoja tuttuja ja olivat käyneet konserteissa myös jo Vantaan Barokin aikana, ennen musiikkijuhlien perustamista. Lomalla oleva pariskunta kertoi Pyhän Laurin kirkon, ja nyt myös kappelin, sijaitsevat kätevän matkan päässä heidän kodistaan Korsosta. Myös vanha musiikki tuntuu olevan erityisesti Rautasalojen mieleen, ja he tunnistivat illan toisen konsertin Suomalaisen barokkiorkesterin kamarikokoonpanosta monta tuttua nimeä. Tähän oli tietyllä tavalla myös perhesyy:

- Poikamme toimi aikoinaan Kuudennen kerroksen orkesterin (nykyinen Fibo) intendenttinä, kertoi Taina Rautasalo.

Rautasalot tulivat konsertista ulos tyytyväisen näköisinä, kuten muukin yleisö. Myös Laspas itse oli yhtä hymyä konsertin jälkeen ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä saliin ja akustiikkaan. Tästä oli hyvä siirtyä kohti toista avajaispäivän konserttia Pyhän Laurin kirkossa.

Illan toinen konsertti  oli otsikoitu ”Barokin oudot helmet”, joka on Helsingin Sanomien menotärpeissä 6.8. väännetty ”oudoiksi soittimiksi”.  Konsertissa esiintyi Suomalaisen barokkiorkesterin kamarikokoonpano, jonka kokoonpano oli varsin vaikuttava: kokoonpanossa soittivat viulisti ja viola d´amoren Suomen ykkösosaaja Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, nokkahuilisti ja traversonsoittaja Petra Aminoff, oudon chalumeaun taitaja Asko Heiskanen, gambisti ja barokkisellisti sekä festivaalin taiteellinen johtaja Markku Luojalan-Mikkola, luutisti Eero Palviainen sekä cembalisti ja urkuri Petteri Pitko. Erittäin kokeneista ja taidokkaista muusikoista koottu kamarikokoonpano loihti Pyhän Laurin kirkkoon ensi sävelistä alkaen lämpimän ja saumattomasti yhteen sointuvan tunnelman, joka viimeistään lämmöllään toivotti kuuntelijat tervetulleiksi vuoden 2012 Vantaan musiikkijuhlille!

Sirkka-Liisa Kaakinen Pilch
 ja viola d´amore

”Oudoiksi soittimiksi” konsertissa oli Helsingin Sanomissa ajateltu luultavasti viulunkaltaista jousisoitinta viola
d´amorea sekä puhallinsoitin chalumeauta. Erikoisemmat soittimet tarjosivatkin konsertin yleisölle ainutlaatuisen mahdollisuuden kuulla soitinyhdistelmiä ja soittimia, joita harvemmin konserttisaleissa nähdään. Kaakinen-Pilcin viola d´amore soi etenkin Telemannin soolofantasiassa äärimmäisen pehmeästi ja vivahteikkaasti, mutta löytyi instrumentista potkuakin nopeammissa tempoissa ja muhkeissa pariäänissä. Viola d´amoren erityinen sointi syntyy soittimen kielistä, joita on kuusi tai seitsemän sekä näiden jousella soitettavien kielten alla sijaitsevista resonanssikielistä. Alttoviulun kokoinen viola d´amore oli ylisemmin käytössä etenkin 1600- ja 1700-lukujen musiikissa.

Asko Heiskanen
ja chalumeau

Heiskasen soittama illan toinen ”outo helmi” oli nykyään tunnetun modernin klarinetin sukusoitin chalumeau. Kuten viola d´amoren myös chalumeaun ääni on modernia sukulaistaan pehmeämpi ja se toi kahteen viimeiseen Graupnerin ja Vivaldin sonaattiin samettisen pehmeyden ja toisaalta myös sulavasti poreilevaa sointia. Erityisen riemukas oli konsertin viimeinen teos, Vivaldin sonaatti viululle, huilulle, uruille, chalumeaulle ja continuolle. Tässä sonaatissa Heiskasen chalumeau, Aminoffin nokkahuilu sekä Pitkon barokkiurut yhdistyivät hurmaavaksi pulppuavaksi puroksi, joka sai yleisön hymyilemään ja hykertelemään ihastuksesta. Erityisen riemukas oli viimeisessä sonaatissa kuultu tremolomainen säveltoisto, joka esiteltiin ensin kuplivasti uruilla mistä viola d´amore nappasi aiheen ja kehitteli sitä virtuoosimaiseen tyyliin.

Hämärtyvä avajaispäivä päättyi runsaisiin aplodeihin ja suosionosoituksiin. Nyt on musiikkijuhlat virallisesti avattu ja tiedossa on mahtava viikko hienon musiikin parissa. Tulevia konsertteja kohti siis, tervetuloa festivaalille!

Festivaalin tuottaja Anni Sarasti (keskellä) oli kutsunut kaksi

tätiään nauttimaan avajaiskosnerteista.

Konserttivinkki!

Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchiä ja Markku Luojalan-Mikkolaa voi kuulla myös seuraavissa konserteissa muiden hienojen muusikoiden kanssa:

Ke 8.8. klo 20.30 Pyhän Laurin kirkko, Royal Consorts (Kaakinen-Pilch, Luojalan-Mikkola)

To 9.8. klo 20.30 Pyhän Laurin kirkko, Händelin soolokantaatteja ja kappaleita ”antiikin aarioista” (Luojalan-Mikkola)

La 11.8. klo 22.30 Pyhän Laurin kirkko, Länsi kohtaa Intian (Luojalan-Mikkola)

 Teksti ja kuvat Helen Metsä