Intensiivistä tulkintaa ihmiskohtaloista ja Mozartista tiistai-illassa

Illan ensimmäinen konsertti oli mezzosopraano Essi Luttisen, fortepianisti Eveliina Kytömäen ja Zetes -kvintetin (Pauliina Fred, Tommi Hyytinen, Markus Kaarto, Jasu Moisio ja Jani Sunnarborg) Kolme naiskohtaloa: Medée, Marie Antoinette ja Arianne. Heti kun soitto alkaa tuntuu kuin astuisi ylvääseen satuun: konsertin teemat on selvästi otettu tosissaan! Kaksi mytologian hahmoa ja yksi kaikkien aikojen kiehtovimmista kuninkaallisista ovat selvästi inspiroineet soittajia, sillä kuulemamme musiikki on ilahduttavan vivahteikasta ja tunteikasta. Lisäksi soittajat ja laulaja pelaavat täydellisesti yhteen, kuin olisivat jokainen yksi helmi helminauhassa. Aiemmin vain koulun musiikinkirjoista ihastelemani fagotti teki suuren vaikutuksen. Koska kaksi esitellystä naiskohtalosta juontaa juurensa antiikkiin, tulee elävästi mieleen että kyseessä olisi ollut antiikin ajan muusikoita joka olisi tullut julistamaan kohtaloittensa riepottamien henkilöitten kohtalon.

Eveliina Kytömäki ja Essi Luttinen

Ah! Nos peines seront communes -kappaleessa (Oi! Kärsimyksemme tulevat olemaan yhteiset) Luttisen vahva ja ilmaisukykyinen ääni tuntui kannattelevan jonkun kohtaloa. Antiikki oli vahvasti läsnä, sillä tunnelataus selvästi huipentui viimeiseen säkeeseen.

La mort de Marie-Antoinette -kappaleessa (Marie Antoineten kuolema) luodaan hieno yhteys sanan ja musiikin välillä. Lausunta on ranskaksi - Des reflexions sur son ancien grandeur, Pohdintaa hänen menneestä suuruudestaan aloitetaan mahtipontisesti ja edetään rauhallisemmin, sillä hovissa oli ylvästä mutta tylsää - kuuntelijasta tuntuu kuin hän kulkisi muusikoitten johdattamana läpi Marie Antoineten elämän.

Tommi Hyytinen, Jani Sunnarborg, Eveliina Kytömäki,
Jasu Moisio ja Markus Kaarto

Lopuksi pääsemme Ariannan kohtaloon kappaleelle Arianna a Naxos cantata. Luttisen italia on kerrassaan ihastuttavaa. Olen myös huomaavinani, että mitä syvemmäksi epätoivo yltyy, sitä kokonaisvaltaisemmin pääsemme nauttimaan Luttisen koskettavasta laulusta. Kuvaavalla Missä olet aarteeni? -säkeellä alkava aaria on niin pysähdyttävän kaunista kuunneltavaa, että toivoisin voineeni pullottaa sen hetken.

Ehkä olisinkin halunnut laittaa koko konsertin säilöön korulippaaseen.

Illan ensimmäisestä konsertista virtasi ulos tyytyväistä yleisöä. Essi Luttisen äänen sointia, eläytymisen kokonaisvaltaisuutta ja artikulaatiota kiiteltiin kovasti.

Kaarina Suonperä (oik.) ja
festivaalin taiteellinen johtaja Márta Schmidt

Vantaalainen kulttuurivaikuttaja Kaarina Suonperä kertoi olevansa tavattoman onnellinen siitä, että Vantaalle on saatu tällaiset musiikkijuhlat. Hän kehui Suomalaisen barokkiorkesterin tehneen hyvää työtä barokkisoittimien esiin nostamiseksi.

– Pyhä Lauri on hurmaava kirkko tälle musiikille. Pidin kovasti erityisesti Haydnin

teoksesta, ja Essi Luttisen ääni soi kauniisti, Kaarina Suonperä arvioi.

Yleisön naisvaltaisuus oli seikka, joka jäi hieman mietityttämään Suonperää. Laulutaiteen ystävänä hän kertoi vieneensä lapsensa ensimmäistä kertaa Savonlinnan Oopperajuhlille tämän ollessa vasta 3-vuotias, ja hän toivoi peruskoululta nykyistä suurempaa panostusta musiikin ja erityisesti laulun opetukseen.

Ranskan kieltä taitava Sari kertoi nauttivansa aina, kun saa kuulla ranskaksi laulettua musiikkia.

– Konsertti oli kuin herkullinen, sopivankokoinen leivos, hän kehaisi.

Myös mukana ollut ystävätär Isa oli vaikuttunut Essi Luttisen upeasta tulkinnasta.

Pirjo Leppäsen mielestä konsertin ohjelmasta syntyi hyvä ja piristävä kokonaisuus, joka sisälsi myös uusia tuttavuuksia. Vantaan Musiikkijuhlilla Leppänen ja hänen ystävänsä Laura Tuomi olivat ensimmäistä kertaa, mutta Pyhä Lauri oli molemmille tuttu konserttipaikka omista orkesteri- ja kuorokonserteista. 

Tiistai-illan päätti Pyhän Laurin kirkon Mozartiana-konsertti kotimaisten huippumuusikoiden esittämänä. Konsertin avasi Zetes-kvintetin Quintetto tiré des oeuvres de Mozart. Musiikki oli viimeisteltyä ja artikulointi selvää ja tunnelma oli alusta lähtien mozartmaisesti toisaalta kepeä, toisaalta hyvin intensiivinen.

Jani Sunnarborg, Eveliina Kytömäki, Essi Luttinen, Tommi Hyytinen,
Pauliina Fred ja Markus Kaarto

Essi Luttisen taipuisaa ja täyteläistä mezzosopraanoa olisi kuunnellut vielä illan toisessa konsertissa useammankin aarian verran.  La clemenza di Titon Parto parto, ma tu, ben mio- sekä Figaron häiden Voi che sapete-aarioissa rakkauden ja kaipuun tunnelma välittyi yleisölle hyvin Luttisen tulkinnassa. Tunnelman luomisessa pianopartneri Eveliina Kytömäellä ja Zetes-kvintetillä oli tärkeä rooli.

C-duuri Andante (K315) soi kirkkaasti Pauliina Fredin huilulla ja Eveliina Kytömäen fortepianolla. Tämä kappale oli ehkä konsertin herkimpiä.  Musiikki soi kimmeltäen kirkon holveissa.

Eveliina Kytömäen illan urakka huipentui viimeisenä kuullussa Es-duuri kvintetossa pianolle ja puhaltimille (K452). Eveliina Kytömäki osoitti soitossaan loistavaa tekniikkaa ja tulkintaa ja herpaantumatonta keskittymistä.

Kokonainen konsertti kuulohermoja hivelevää Mozartin musiikkia näin taidokkaasti esitettynä oli erittäin positiivinen kokemus ja sopiva päätös Musiikkijuhlien kolmannelle illalle.

Pirjo Ollanketo ja Petteri Peltola

Vantaalainen Petteri Peltola oli tullut konserttiin kuullakseen lempisäveltäjänsä musiikkia. Hän arvioi, että kvintetto pianolle ja puhaltimille ei ehkä ollut niin leikittelevä kuin Mozartin sävellykset yleensä, vaikka siitä samoja lurituksia löytyikin. Ensimmäistä kertaa konsertissa Pyhän Laurin kirkossa ollut Pirjo Ollanketo kehui esityksen tunnelmaa ja musiikin sointia, mutta akustiikassa hän koki olleen parantamisen varaa.

Annukka Laine

Taidemaalari Annukka Laine Lahden seudulta oli odottanut monta vuotta mahdollisuutta päästä kuulemaan barokkimusiikkia Vantaalla. Myös kotikonserttiin osallistuminen on hänellä haaveissa.

Annukka Laine totesi, että Mozart on Mozart ja Andante C-duurissa oli oikea kohokohta. Myös Essi Luttisen ja Eveliina Kytömäen yhteistyö toimi kauniisti. Erityisesti illan ensimmäisen konsertin kohdalla pistivät käsiohjelmasta löytyvät laulujen sanat kuitenkin kirkkotaiteen tekijän vakavaksi, sillä hän koki, että tekstin epätoivoisiin viesteihin on vaikeaa ja vaarallistakin samaistua.

– Musiikin ja sanojen välillä on aikamoinen kontrasti. Myös kirkkotila puhuu toista kieltä kuin teksti, täällähän on toivo ja rauha, Laine pohdiskeli alttaritaulua ihaillen.

Ystäväänsä odotellut Ulla Siljanmäki-Ojansuu puolestaan antoi palautetta festivaaliorganisaation toiminnasta:

– Katselin, että tuolla nuo ahkerat naiset kantelevat tavaroita, ei paljon miehiä näy! Täällä on ollut hyvät järjestelyt, ihanaa lämmintä teetä ja kotoinen olo. Ei ole ollut pönäkkää, Siljanmäki-Ojansuu kiittelee.

Teksti: Suvikki Honkkila, Terhi Kallioniemi ja Karoliina Vesa
Kuvat: Katri Somerjoki