GRAZIOSO! Tuija Hakkila tarjoili yleisölle ihania ja suloisia tunnelmia lämminhenkisessä kotikonsertissa

Kotikonsertti: Tuija Hakkila, fortepiano

Ohjelma:       Domenico Scarlatti (1685-1757)

                        Sonaatti A-duuri K. 114

                        Sonaatti C-duuri K. 132

                        Carl Philipp Emanuel Bach (1714-1788)

                        Muunnelmat espanjalaisesta La Foliasta Wtq. 118/9

                        Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)

                        Sonaatti B-duuri KV 333

                        Allegro

                        Andante cantabile

                        Allegretto grazioso

Vantaan Musiikkijuhlien ensimmäisiä kotikonsertteja oli Pohjois-Nikinmäessä toteutunut Tuija Hakkilan konsertti.  Yleisö sai erinomaisen tutustumismatkan 1700-luvun musiikkiin Hakkilan toimiessa asiantuntevana ja luonteikkaana matkaoppaana. Hakkila oli koonnut mielenkiintoisen ohjelmistokokonaisuuden ja tarjoili soiton lisäksi erittäin antoisan tietopaketin esittämiensä kappaleiden taustoista sekä kyseisen musiikin karaktääreistä. Hakkila pitää säännöllisesti seminaareja esityskäytännöistä ja esittämisen problematiikasta pianon- ja fortepianonsoiton opetuksen lisäksi ja hän osoittautuikin taitavaksi ja mukaansatempaavaksi puhujaksi.

Soittimena konsertissa oli Hakkilan oma, kaunisääninen Philip Belt-merkkinen wieniläinen fortepiano, joka on kopio Mozartin synnyinkodista löytyvästä soittimesta. Hakkila kertoi sekä omasta soittimestaan että fortepianosta yleensä mielellään ja yleisöllä riittikin hänelle runsaasti kysymyksiä konsertin päätyttyä.

Illan ohjelmiston punaisena lankana oli 1700-luvun kansainvälisyys. Tuolloin muusikot matkustivat paljon, ja illan sävellyksiinkin liittyi 11 eri kaupunkia Italiassa, Portugalissa, Espanjassa, Englannissa ja Itävallassa. Yhteistä illan säveltäjille oli se, että he kaikki olivat aikansa suurten säveltäjien poikia. Hakkila valotti jokaista säveltäjää sekä sävellysten taustoja mielenkiintoisin historiallisin kertomuksin.

1700-luvulla sävellettyyn musiikkiin tuli uutena elementtinä tunnelmien vaihtelu eli karakteristiikka. Hakkila halusi demonstroida yleisölle miten nämä affektit tuodaan musiikissa esille, ja onnistui tässä erinomaisesti. Hän oli valinnut demonstraatiokappaleeksi Mozartin A-duurisonaatin variaatioineen KV 331. Tutustuimme ensin sisilialaisen keinuvan rytmin omaavaan kansanlauluteemaan, ja sen jälkeen kuuteen eri variaatioon tästä teemasta. Soittaessaan alkua kustakin variaatiosta hän kertoi samalla sen affektista.

Konsertin myöhemmässä vaiheessa Hakkila antoi myös yleisön vaikuttaa musiikin affekteihin. Hän soitti Mozartin B-duurisonaatin menuettiosaa yleisön pyytämissä eri tunnelmissa, ja näin iloinen menuettiteema saatiin muunnettua milloin toiveikkaaksi milloin vihaiseksi, milloin itsevarmaksi. Erinomainen ja hauska osoitus siitä että soittajan rooli on myös näytellä musiikkia.

C.P.E Bachin muunnelmat espanjalaisesta La Folia-teemasta soivat  kepeinä ja iloisina Hakkilan esittäminä, ja tämä Toivo Kuulankin Lampaanpolskassa esiintyvä tuttu teema kuultiin monena mielenkiintoisena muunnelmana.

Illan konsertin huipensi upea Mozartin B-duurisonaatti KV 333. Etenkin viimeisessä osassa Allegretto grazioso sekä ylimääräisenä kuullussa A-duurisonaatin  viimeisessä osassa Alla Turcassa Hakkila oli elementissään ja loihti fortepianostaan esiin kaikki mahdolliset musiikin eri sointivärit.

Konsertin kodinomaisessa tunnelmassa viihtyi kaikenikäistä yleisöä, ja kotikonsertti onkin erinomainen tilaisuus esimerkiksi nuoremmille konserttikävijölle aloitella musiikkiin tutustumista. Mikäli hiiskumatta istuminen ei vielä täysin onnistu, voi pieni kuulija välillä käydä sivuhuoneessa kokeilemassa prinsessakruunua tämän kuitenkaan muita kuulijoita pahemmin häiritsemättä.

Teksti: Terhi Kallioniemi