Päätöskonsertti: D´amoresta d´amoreen

Melkein viikko on jo kulunut musiikkijuhlien viimeisistä sävelistä. Tunnelmat hienosta päätöskonsertista ovat kuitenkin vielä tuoreena mielessä. Koko festivaaliviikko oli erittäin hieno ja yleisö viihtyi konserteissa ahkeraan. Myös taiteilijat antoivat hyvää palautetta festivaaliorganisaatiolle, mikä on erityisen tärkeää tulevia vuosia ajatellen. Seuraavassa muutamia tunnelmia päätöskonsertista ja myös viikon varrelta.

Marianne Beate Kielland ja Fibo

Päätöskonsertissa kuultiin vielä kerran ihanaa mezzosopraanoa Marianne Beate Kiellandia, jonka laulusta olimme saaneet nauttia aiemmin Händel-konsertissa sekä lämmintunnelmaisessa kotikonsertissa. Toisena merkittävänä ulkomaisena taiteilijana konsertissa esiintyi italialainen oboisti Alfredo Bernardini. Harmonian luomisesta ja vankasta yhtyemusisoinnista vastasi Suomalainen barokkiorkesteri. Konsertissa kuultiin J. S. Bachin yleisesti hieman tuntemattomampia teoksia: kaksi kantaattia, alkusoitto sekä konsertto oboe d´amorelle ja orkesterille.

Konsertti alkoi juhlavasti Bernardinin ponnekkaasti johtamalla alkusoitolla (Overture BWV 1069). Bernardini oli selvästi saanut Fibon puhaltajiin uutta sointia, sillä puhallisensemble soi pirteästi ja tarkasti yhteen Bernardini oboen johdolla. Seuraavaksi kuullussa Vernügte Ruh (Siunattu rauha) -kantaatissa Kiellandin mezzo soi kauniisti ja soinnikkaasti, kuten viikon aikana aiemmin kuulluissa konserteissakin. Kiellandin sävykäs ääni toi värikkäästi esiin kantaatin tunnelmat ja korosti ekspressiivisyydellään teoksen synkkää ja raamatullista tekstiä. Aariat soivat ekspressiivisten ja katkonaisten resitatiivien rinnalla linjakkaasti ja ihmeellisen pehmeästi.

Alfredo Bernardini

Molemmissa konsertissa esitetyissä kantaateissa barokkiurut olivat merkittävässä osassa. Bernardinin kirjoittaman konserttiesittelyn mukaan urut ovatkin näissä kantaateissa muihin Bachin teoksiin verrattaessa poikkeuksellisen merkittävässä roolissa. Urkujen ääressä, myös cembalistina tunnettu, Anna-Maaria Oramo teki tarkkaa työtä, ja urkusoolot sekä säestyskuvioinnit soljuivat viehkeästi Kiellandin laulun rinnalla. Erityisesti mieleen painui väliajan jälkeen Geist und Seele -kantaatin lopputahdit urkujen kilistessä valoisaa duurisäestystään Kiellandin kauniiden laulukuvioiden taustalle. Toinen kantaatti osoitti Kiellandin mezzon taipuvan mainiosti paitsi dramatiikkaan myös haastaviin juoksutuksiin ja tarkkoihin kuviointeihin.

Konsertin toisen puoliajan ensimmäisenä kuullussa teoksessa, konsertossa oboe d´amorelle ja orkesterille, voitiin ehkä havaita yhdistävä tekijä festivaalin avajaispäivän konserttiin, jossa kuultiin Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchin kaunisäänistä viola d´amorea. Sama vaikuttava elämys koettiin myös nyt Bernardinin kuvioidessa solisevasti, pehmeästi ja vaivattomasti oboe d´amorellaan. Samalla Bernardini myös johti Fiboa ilmeikkäin ottein ja orkesteri tuki häntä hyvin haastavissa soolo-osuukissa.

Pekka Lehtinen seuralaisineen

Konsertti oli jälleen hieno kokemus, ja oivallinen päätös menestyksekkäälle festivaaliviikolle. Myös yleisö oli konsertista ja festivaalista mielissään. Pekka Lehtinen seuralaisineen pohti Vantaan musiikkijuhlien olevan hyvää vaihtelua esimerkiksi Kuhmon kamarimusiikille, koska Vantaalla saa kuulla paljon barokkimusiikkia.

Seidi Palonen ja Jarmo Inkinen

Kirkon aulassa Seidi Palonen ja Jarmo Inkinen kertoivat valinneensa päätöskonsertin juuri oboemusiikin ja Bernardinin takia. Seidi on itse oboisti ja hän on soittanut myös Fibossa aika ajoin. Seidi ja Jarmo sanoivat Vantaan musiikkijuhlilla olevan ehdottomasti paikkansa Suomen festivaalien joukossa. He myös kehuivat ohjelmasuunnittelua ja kiittelivät kaikkia konsertteja myös yksittäisinä kiinnostaviksi. Ulkomaiset vierailijat ovat Seidin ja Jarmon mielestä tärkeitä festivaalilla, sillä he täydentävät festivaalia ja lisäävät mielenkiintoa.

Festivaalin mediatiimistäkin tutu Suvikki Honkkilan tuttava Leena Pyykönen oli tullut päätöskonserttiin, vaikka oli ajatellut festivaalivierailunsa jäävän vain yhteen iltaan aiemmin viikolla.
"Kirkon penkit ovat aika ”extremeä” huonosti istumaan pystyvälle.", totesi Leena.
Hieno musiikki oli kuitenkin saanut hänet vielä uudestaan kirkkoon tänä iltana, eikä tulo kaduttanut.

"Kielland on huippumezzo, joka hakkaa monet kontratenorit mennen tullen.", Leena suitsutti.
Leena sanoi jäävänsä mielenkiinnolla odottamaan norjalaisen mezzon tulevia konsertteja ja uran etenemistä ja toivoi, etteivät ”wagneriaanit” veisi lahjakasta laulajaa kokonaan.

Katri ja Karoliina esittelivät festivaalin
päättymisen kunniaksi mediatiimin
tunnusposeerauksen kirkon pihamaalla.
"Don´t call us we call you"
kuului tiimin motto.

Festivaaliviikolla kirkolla on häärinyt myös suuri joukko aktiivisia vapaaehtoisia, jotka ovat pitäneet festivaalia pystyssä. Seuraavassa vielä muutamien vapaaehtoisten tunnelmia viikon varrelta.

Mediatiimiläiset, valokuvaaja Katri Somerjoki ja Karoliina Vesa ovat paiskineet töitä hartiavoimin viikon aikana. Heidän ja muun mediatiimin ansiota on, että musiikkijuhlien blogiin on ilmestynyt rutkasti hienoja konserttitunnelmia ja facebooksivut ovat täyttyneet kuvista.

Taru ja Marie-Anne Festivaalikahvion edessä

Kirkon pihalle pystytetyissä myyntikojuissa on myös häärinyt joukko ahkeria vapaaehtoisia. Kuvassa näkyy ahkera levy-, oheistuote- ja kahvimyyjämme Taru, joka hoiti  festivaalikauppaa sitkeästi koko viikon ajan. Oikealla lipunmyyntikojussa häärivät tarkat lipunmyyjät ja heitä ansiokkaasti ohjeistanut lipunmyyntivastaava Marie-Anne Haapakoski.

Kaikki alkaa roudauksesta.
Lavaa rakentamassa.

Myös sisällä kirkossa vapaehtoisten panos on ollut tärkeä. Heidän tehtäviinsä on kuulunut yleisön ohjaaminen, lippujen tarkastaminen ja kirkon valmistaminen jokaisena iltana. Jotkut ovat myös päässeet nauttimaan kaikkien mielipuuhasta eli roudauksesta, joka on festivaalilla välttämätön paha ja vaatii oman osaavan joukkonsa.

Viimeisen konsertin jälkeen myös vapaaehtoisten tunnelmat olivat helpottuneet ja väsyneet, mutta myös hymyn erotti kaikkien kasvoilta.

"Hyvä fiilis viikon jälkeen!" totesi toista kertaa musiikkijuhlilla hommissa ollut Raisa hymyillen.

Vapaaehtoistyöntekijä Raisa
tuli festivaalille mukaan Suurella
Sydämellä -järjestön kautta.

Vapaaehtoisille ja muusikoille Kahvitupa Laurentiuksessa järjestetyssä karonkassa tunnelma oli lämmin ja iloinen. Musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Márta Schmidt kiitti lämpimästi kaikkia vapaaehtoisia heidän korvaamattomasta työpanoksestaan ja toivotti kaikki tervetulleiksi festivaalille jälleen ensi vuonna. Iloisissa tunnelmissa myös festivaaliblogi kiittää, kumartaa ja päättää tämän vuoden taipaleensa. Seuraavaa festivaalia innolla odottaen!

Teksti ja kuvat: Helen Metsä