Kiellandin, Boysenin ja Sveenin kotikonsertti oli välitön ja valloittava

Merita ja Jani Koskisen toimivat kotikonsertin isäntäparina jo toista kertaa. Tänä vuonna he olivatkin ensimmäisten kotikonserttipaikaksi ilmoittautuneiden joukossa:

Kotikonsertin ihana tarjoilu sisälsi muun muassa
nuottiavaimen muotoisia keksejä

"Soitin Mártalle ja hän sanoi, että kannattaa ehdottomasti ottaa lauantain konsertti - Kielland on todella nimekäs ja tasokas laulaja, ja mezzosopraano sopii hyvin meidän kotiimme. Meillä kävi tuuri", Merita kertoo. Koti onkin hyvin tilava ja valoisa, kuin tehty kotikonsertille - tai siis konserteille. Viime vuonna Koskisten tutut pitivät paljon kuulemastaan kotikonsertista, joten Koskiset halusivat lähteä mukaan tänäkin vuonna.

Koskiset ovat muutenkin suuria musiikin ystäviä - opiskeluaikoina heillä oli kausikortit Radion Sinfoniaorkesterin konsertteihin. Meritalla on konservatoriosta tutkinto pianon soitossa, mutta lopulta kauppakorkeakoulu vei voiton. Myös ooppera on lähellä Koskisten sydäntä. Lasten myötä konserteissa käyminen on kuitenkin vähentynyt.

"Sen takia onkin kiva, että kulttuuri tulee meidän luoksemme", Koskinen summaa. "Tässä ei ole sellaista mahtipontisuutta kuin esimerkiksi Finlandia -talossa, vaan musiikki on ihmisten lähellä."

Hans Knut Sveen ja Marianne
Beate Kielland

Seitsemältä hyväntuuliset muusikot - Marianne Beate Kielland (mezzosopraano), Thomas C. Boysen (teorbi) ja Hans Knut Sveen (cembalo) - saapuvat olohuoneeseen. He kertovat suullisesti ohjelmistostaan. Sveenin noustessa seisomaan Kielland istahtaa cembalon eteen.

"En aio soittaa", Kielland naurahtaa.

"Minä en aio laulaa", Sveen vitsailee takaisin. Sveen kertoo, että osa heidän esittämistään kappaleista on hyvin perinteisiä, sellaisia, joille useat muusikot ovat jo kääntäneet selkänsä ajatellen, että ne ovat jo liian kuluneita. Kolmikko kuitenkin halusi Sveenin mukaan antaa näille kappaleille mahdollisuuden.

Ensimmäisenä kappaleena on Christoph Willibald Gluckin O del mio dolce ardor.

"Tämä kertoo tietysti rakkaudesta", Kielland alustaa.

"Toivottavasti muistan tempon", Sveen pohtii ja yleisö nauraa.

Thomas C. Boysen

Ensimmäisestä hetkestä lähtien yleisö on haltioitunut. Boysenin ja Sveenin soitto on loistokasta ja taiturimaista, ja Kielland laulaa hurmaavasti, kuin Afroditea kutsuen. Ennen Caro mio ben:ä Kielland kertoo sen olevan yksi lempilauluistaan ja hän eläytyykin siihen hurmaavasti. Useassa kappaleessa saamme ihastella Kiellandin kykyä laulaa ensiksi korkealla ja hetken päästä matalalla ja kummassakin tapauksessa yhtä valoittavasti. Kielland selvästi laulaa mielellään rakkaudesta, sillä ennen Händelin cantantaa hän kertoo laulun tarinasta - nainen laittautuu makuulle kedolle ja vain unessaan pystyy olemaan rauhallinen rakkauden raastavasta voimasta huolimatta. Lopulta rakkauden tuska on liian piinallinen ja nainen lopettaa rakastamasta rakastettuaan.

Hans Knut Sveen

"Me emme tietysti voi esittää En rakasta sinua enää -osiota", Kielland sanoo puoliksi vakavissaan.

Hans Knut Sveenille kaksi kotikonserttia, joissa hän Vantaalla esiintyi, olivat hänen uransa ensimmäiset kotikonsertit. Se oli hänestä jopa hieman pelottava kokemus.

"You never know. Mukana on tietty arvaamattomuus."

Sveenin mukaan kotikonsertti on muusikolle hyvin erilaista kuin konserttisalissa järjestettävä konsertti.

"Pääset lähemmäksi ihmisiä. Heidän reaktionsa huomaa paremmin, jolloin niihin adaptoituu. Sitä ei voi suunnitella ennakkoon - tilanteessa täytyy olla läsnä."

Marianne Beate Kielland

Konserttisalissa järjestettävissä konserteissa on Svenin mukaan tietty viitekehys ja sosiaalinen koodi, mitä kaikki eivät osaa, minkä vuoksi kotikonsertti on hieno keksintö.

Kuulijat pitivät kovasti konsertista. Barokkimusiikista suuresti kiinnostunut, Suomalaisen barokkiorkesterin kannatusjäsen Vivi-Ann Rehnströmin mielestä on mukava, että konsertti on juuri kotikonsertti. Hän piti kovasti Boysenin ja Sveenin soitosta ja huumorintajusta. Kiellandin hän näkisi mieluummin oopperalavalla, koska tällä on suuri ääni.

Leila nautti kovasti konsertista ja sen upeasta tunnelmasta. Hän uskoo, että tunnelma oli vapautunut sekä kuulijoille että muusikoille. Kerstin hämmästeli sitä, kuinka luonnollinen kotikonsertti oli. Marja-Liisa puolestaan ihasteli kotikonsertin välitöntä tunnelmaa.

Marjutin mukaan konsertissa oli rento tunnelma, sillä tila on pienempi kuin konserttisali. Susanna yhtyy Marjutin mielipiteeseen ja piti esiintyjiä mahtavina. Lasse puolestaan jo kaavailee kotikonserttikonseptia myös Flow -festivaaleille.

Marianne Beate Kielland ja
Hans Knut Sveen

Tampereelta asti konserttiin tullut Kimmo Antila piti konsertista todella paljon. Hänen mukaansa konsertissa oli intiimi ja välitön tunnelma. Antila kuuntelee usein vanhaa ja gregoriaanista musiikkia ja käykin vaimonsa kanssa vuosittain Vanhan musiikin festivaaleilla Tyrväällä.

"Mukana oli tuttujakin biisejä. Oli ilmeikästä tulkintaa", Antila kertoo kovasti hymyillen.

Illan isäntä Janin mukaan konsertti oli todella hieno, vastasi hyvin odotuksia. Illan emännän Meritankin mielestä konsertti oli aivan upea. Kysyttäessä, aikovatko Koskiset ottaa kotiinsa kotikonsertin ensi vuonnakin he hymyilivät ja vastasivat mikä ettei.

Lopuksi ihanilla muusikoilla on vielä paljon aikaa keskustella konserttiyleisön kanssa, antaa nimikirjoituksia ja poseerata fanikuvissa - myös allekirjoittanut sai omansa.

Koskisten luona ollut kotikonsertti oli selvästi yksi Vantaan musiikkijuhlien hienoimmista ja mieleenpainuvimmista konserteista.


Teksti: Karoliina Vesa
Kuvat: Katri Somerjoki