Nuorta miesenergiaa kappelin täydeltä!

Frescobaldi – Marini – Uccellini – Castello – Bartali – Bassani – Corelli

Antto Vanhala, Matias Häkkinen,
Meelis Orgse

Tapasin Gli Affetti Freschin yhtyeen jäsenet ensimmäisen kerran alkuviikosta festivaalitoimistolla Tikkurilassa. He olivat juuri viettämässä treenipaussia kahvihuoneessa ja juttu luisti vauhdikkaasti. “Vähän on liian pitkät treenit”, totesi leikkisästi cembalisti ja urkuri Matias Häkkinen muiden yhtyeen jäsenten hymähdellessä ilkikurisesti vieressä. Pian yhtye painui intoa puhkuen ruisleivän ja kahvin voimalla takaisin treeniluokkaan ja jatkoi tiukkoja harjoituksiaan perjantain konserttia varten.

Pitkät treenit kannattivat, sillä perjantaina 10.8. Pyhän Laurin kappelissa kuultu konsertti oli raikkaudessaan riemastuttava. Sukupuolia syrjimättä täytyy sanoa, että oli erittäin ilahduttavaa nähdä kappelin estradilla kolmesta nuoresta miehestä koostuva, tuoreutta huokuva yhtye, joka kuitenkin on selvästi kulkenut jo pitkän tien yhdessä.

Gli Affetti Freschi (suom. tuoreet tuntemukset) on helsinkiläinen, erityisesti 1600-luvun italialaiseen musiikkiin erikoistuva vanhan musiikin yhtye, joka on soittanut yhdessä vuodesta 2006. Yhtyeessä soittavan barokkiviulisti ja -alttoviulisti Antto Vanhala, barokkiviulisti Meelis Orgse sekä cembalisti ja urkuri Matias Häkkinen. Perjantaina kappelissa kuultu konsertti “Soitten läpi Seicenton” esitteli kattavasti yhtyeen erikoisalaa, 1600-luvun italialaista musiikkia. Konsertin painotus oli kirjoitettu jo otsikkoon, jonka sana seicento viittaa nimenomaan 1600-lukuun Italian historiassa. Vanhala ja Häkkinen olivat myös koostaneet yleisölle luettavaksi värikkään konserttiesittelyn, joka johdatti kuulijat konsertin teemoihin ja teoksiin.

Konsertin alkoi Girolamo Frescobaldin kahdella Canzonalla ja Toccatalla. Ensimmäisistä sävelistä lähtien yhtyeen sointi oli pirteä ja innokas, mutta myös hyvin tarkka ja yhtyeen nuoresta iästä huolimatta myös hyvin yhteen hioutunut. Nopeiden ja hitaiden osien sävyt erottuivat kauniisti kappelin tarkassa akustiikassa, mikä todisti tilan toimivan oivallisesti myös kamarimusiikkitarkoituksiin. Konserttiohjelmassa Häkkinen ja Vanhala kirjoittavat, että 1500- ja 1600-lukujen vaihteessa vanha ja kontrapunktisempi sävellystyyli, prima pratica, haastettiin uudemmalla ilmaisulla, joka pyrki sävyjen tarkkaan ilmaisuun ja vapaampaan harmoniaan. Uuden ilmaisun, seconda pratican, vapaammat piirteet tulivat hyvin esiin jo ensimmäisestä teoksesta lähtien ja linja jatkui läpi konsertin.

Matias Häkkisen cembalon koskettimet

Toisena teoksena kuultu Biagio Marinin Variaatiot sooloviululle antoi Vanhalalle mahdollisuuden esitellä barokkiviulunsa ilmavaa ja värikästä sointia. Marinin teoksessa sekoittuivat hienostunut hovimusiikki ja taidemusiikin pyrkimykset. Konserttiesittelyssä kerrottiin ohjelmassa olevien, yhdelle ja kahdelle viululle sävellettyjen teosten sekoittavan paitsi edellä mainittuja sävellystyylejä, myös kansanmusiikkia. Marco Uccellinin kahdelle viululle sävelletyssä Aria Sopra la Bergamascassa tunnelma olikin paikoin ”kuin Kaustisilla ikään” viulujen kuvioidessa kauniisti reipastempoisia ja kansanmusiikkivaikutteisia kuvioitaan. Toinen konsertissa kuultu Uccellinin teos oli Sonata Vigesimasesta viululle, alttoviululle ja uruille. Myös tämä soitinyhdistelmä toimi Gli Affetti Freschin käsittelyssä hyvin ja erityisesti alttoviulu toi kahden viulun yhdistelmään lisäväriä.

Meelis Orgse

Yhtyeen mukaan 1600-luvun italialaisessa musiikissa on myös erityistä ”vapauden tuntua”. Tätä tunnetta välitti erityisesti Antonio Bertalin Sonaatti kahdelle viululle ja cembalolle. Teoksessa Vanhalan ja Orgsen viulut keskustelivat keskenään vapautuneesti ja hieman kilpasoittomaisessa hengessä jälleen kansanmusiikkiin viitaten.

Gli Affetti Freschi esitteli konsertissaan taitojaan monipuolisesti ja vakuuttavasti. Ohjelmassa oli teoksia erilaisille kokoonpanoille ja soitinyhdistelmille, jotka kaikki yhtye toteutti hienosti ja yhteissoinnista tinkimättä. Yhtyeen jäsenet keskittyivät konserttiin ilmeisen vahvasti, eikä ihme, sillä konsertin jälkeen selvisi, että yhtye esitti tätä konserttiohjelmaa nyt ensimmäisen kerran! Pieniä, luonnollisia lipsahduksia tuli konsertin loppupuolella, mutta teosten värikkäitä sävyjä ne eivät estäneet. Kokonaisuus hioutuu varmasti entisestään jatkossa, vaikka kyse onkin aivan pienistä yksityiskohdista.

Nuori yhtye osoitti kyntensä esittämällä vaativan ohjelman, ja myös kappelin lähes täyteen saanut yleisö osasi sitä arvostaa. Takahuoneessa kävi kova kuhina konsertin jälkeen, ja yhtye sai paljon kiitosta hienosta konsertistaan. ”Kyllä kannatti treenata”, totesi Matias Häkkinen keikan jälkeen hymyssä suin.

Takahuoneessa oli tungosta konsertin jälkeen.

Gli Affetti Fresci esiintyy kotikonsertissa Kuninkaalassa lauantaina 11.8. klo 19

Liput festivaalikaupasta http://fibovantaa.mycashflow.fi/

Teksti: Helen Metsä

Kuvat: Katri Somerjoki, Helen Metsä

Kutsuvierastilaisuuden kuulumisia

Illan solisti
Marianne Beate Kielland

Vantaan musiikkijuhlien kutsuvierastilaisuudessa torstaina 9.8.2012 festivaalin toiminnanjohtaja Márta Schmidt kertoi vieraille tulevaisuudenvisiostaan: viimeistään 10 vuoden kuluttua halutaan olla koko Euroopan paras vanhan musiikin festivaali ja sen jälkeen koko maailman paras!

Toiminnanjohtaja oli hyvin tyytyväinen festivaalin menestykseen, ja hän kiitti kutsuvieraita lämpimästi siitä hienosta yhteistyöstä, jonka avulla festivaali on pystytty perustamaan Vantaalle lyhyessä ajassa. Musiikkijuhlien  vetovoimasta kertoo myös se, että joka vuosi festivaaliorganisaatioon tulee mukaan lisää vapaaehtoistyöntekijöitä niin Vantaalta kuin myös Helsingistä ja Espoosta saakka.



Toiminnanjohtaja Márta Schmidt

Tilaisuuteen oli saapunut laaja joukko kutsuvieraita, joista toimitus valitettavasti ehti tavoittaa vain osan.



Kiinan suurlähettiläs, herra Huang Xing oli tutustunut Vantaan musiikkijuhliin, kun suurlähetystö tuki maineikkaan Tan Longjian -kvartetin festivaalivierailua viime vuonna. Suurlähettiläs kertoi Suomea kiertäessään hämmästyneensä kulttuurielämän korkeaa tasoa. Erityisesti hänet oli yllättänyt se, kuinka pienilläkin kaupungeilla on meillä oma orkesterinsa ja kulttuuritalonsa. Musiikkimaustaan suurlähettiläs kertoi, että hän arvostaa niin kiinalaista kuin länsimaistakin taidemusiikkia kuten Mozartia, Beethovenia ja Sibeliusta.

– Sibeliuksen musiikissa on omaleimainen tekstuuri. Uskon Suomen ilmaston vaikuttaneen hänen sävellystyöhönsä - hänen tyylinsä on niin luonnollinen, suurlähettiläs arvioi.



Kaupunginjohtaja Kari Nenonen puolisoineen

Vantaan kaupunginjohtaja Kari Nenonen ja hänen puolisonsa kertoivat kuuntelevansa musiikkia laajalla skaalalla vuodenajan ja tilanteen mukaan. Händel ja Mozart kuuluvat pariskunnan pääsiäiseen, Bach joulunviettoon ja Melartin, Sibelius ja Merikanto kesäaikaan. Valikoimaan kuuluu myös vanhaa musiikkia, modernimpaa musiikkia ja jazzia.

Oli hauska kuulla, kuinka positiivisesti ahkeriksi Kuhmon-kävijöiksi osoittautunut pariskunta koki festivaalin. Kari Nenosen vaikutelmiin Vantaan musiikkijuhlista voi nyt tutustua hänen Facebook-sivuillaankin.

– Toivon, että mahdollisimman moni hoksaisi tulla tänne. Tasohan on jo nyt maailmanluokkaa! Kari Nenonen hehkutti.

Näinä aikoina monia varmasti huolettaa Vantaan kulttuurirahoituksen tulevaisuus. Nenonen ilmaisi huolensa asiasta ja toivoi, etteivät esimerkiksi musiikkiopiston lukukausimaksut muodostuisi esteeksi lasten ja nuorten musiikkiharrastukselle.

– Joudumme tasapainottamaan taloutta, ja suurin haaste on velan lyhentäminen. Pyrimme kuitenkin huolehtimaan Vantaalla siitä, että kannamme vastuun tehtävistä, jotka meille kuuluvat. Olen itse hyvinvointivaltion kasvatti, ja minulle on tärkeää turvata hyvinvointivaltion perusta pitkällä aikavälillä, Kari Nenonen painotti.

Iiris Lehtonen

Vantaan kaupungin tapahtumapalvelujohtaja Iiris Lehtonen kertoi olevansa taustaltaan musiikkitieteilijä ja harrastavansa musiikkia ”laajalla ambituksella”.

– On hienoa, että on saatu tämä festivaali synnytettyä. Vaikka tämä on nuori festivaali, on se jo vakiinnuttanut asemansa, hän arvioi.

Fibon (Suomalainen barokkiorkesteri) intendentti Laura Kajander painotti sitä, miten tärkeää on saada vaikutteita muista maista, ja hän näki festivaalit keskeisinä paikkoina näille kohtaamisille. Mikä voisikaan olla sen parempaa, kuin että kotimaiset ja ulkomaiset muusikot soittavat yhdessä ja erikseen?

Sirkka ja Markku Weckman

Vantaalaisten kuntapäättäjien pöydästä löytyi iloista väkeä. Kaupunginvaltuuston jäsen Taina Ala-nikkola kehui sitä, miten viehättävät puitteet Pyhän Laurin kirkko ympäristöineen luo musiikkijuhlille.

– Aina on kohokohta, kun pääsee mukaan Vantaan musiikkijuhlille arjen keskeltä! totesi kaupunginvaltuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen Markku Weckman.

Työssä jaksaminen on aihe, joka on ollut viime aikoina hyvin paljon esillä. Toimitus keskusteli kulttuurin vaikutuksesta työssä jaksamiseen Vantaan seurakuntayhtymän johtajan Juha Tuohimäen ja HOK-Elannon viestintä- ja asiakkuuspäällikön Helena Palovaaran kanssa.  

Helena Palovaara kertoi, että HOK-Elannolla on hyvin monenlaisia yhteistyökumppaneita kulttuuriin ja liikunnan saralla. Musiikkijuhlien lisäksi HOK-Elanto on mukana myös esimerkiksi Vantaan kaupunkijuhlassa. Asiakasomistajille tarjotaan alennuksia moniin kulttuurikohteisiin, ja henkilöstö voi ostaa tiettyihin tapahtumiin lippuja kaksi yhden hinnalla -periaattella.

Juha Tuohimäki puolestaan kertoi, että Vantaan seurakuntayhtymä tarjoaa henkilöstölle monipuolisia virkistysmahdollisuuksia, joihin kuuluvat mm. yhteiset, kulttuurikohteisiin suuntautuvat virkistyspäivät ja kulttuuriseteli.

Juha Tuohimäki

Vantaan musiikkijuhlissa Tuohimäki kiitteli sitä, että konsertteja järjestetään eri puolilla Vantaata. Hän kertoi itsekin osallistuneena musiikkijuhlille aiemmin Myyrmäen kirkossa. Kotikonsertteja, joita järjestetään tänäkin vuonna useissa kaupunginosissa, Tuohimäki piti kiinnostavina, intiimeinä tilaisuuksina.

Helena Palovaara odotti innokkaasti illan konserttia.

– Olen aika elämyshakuinen ihminen, ja minusta on ihana päästä seuraamaan erilaisia asioita kuten jääkiekkoa, jalkapalloa ja kulttuuria.

Pitkäaikainen kunnallisvaikuttaja Eija Grönfors tunnustautui sekä vanhan musiikin että mm. Schubertin ystäväksi. Vantaalla 6-vuotiaasta saakka asunut Grönfors on ollut mukana kunnallispolitiikassa 60-luvulta saakka.

– On hyvä, että Vantaa on omanlaisensa kaupunki, mutkaton. Kaikki, mikä nostaa Vantaan omaa profiilia, on hieno juttu!

Eija Grönfors toivoo, että sellaiset liitot kuin Omaiset mielenterveystyön tukena ja Sininauhaliitto voisivat tehdä yhteistyötä musiikkiväen kanssa elämysten tarjoamiseksi myös niille, joiden on muuten vaikea tulla konserttiin.

 – Jos ajatellaan vaikkapa dementikkoja, niin musiikin kieli on heillekin aina auki. Minun mielestäni sairaille pitäisi tarjota muutakin kuin pelkkää hoivaa.

Kuvataiteilija Merja Tuomi-Lönnblad kertoi pitävänsä siitä, että vanha musiikki kuulostaa niin rauhoittavalta.

– Kaikki ulkopuolinen kiire unohtuu. Kun Eric Hoeprich soitti täällä (kesän 2010 juhlilla), jouduin aivan hurmioon – oli kuin olisin itse säveltänyt musiikin! Tänään odotan jotain samanlaista, hän paljasti lopuksi.

Konsertin jälkeen taiteilijat ja kutsuvieraat nostivat maljan Vantaan musiikkijuhlille yhdessä festivaalin taiteellisen johtajan Markku Luolajan-Mikkolan kanssa.

Marianne Beate Kielland ilahtuu nähdessään Fabio Bonizzonin. 
Juhlimassa myös tuottaja Anni Sarasti sekä Eija ja Helge Grönfors.  

Kirkkopihalta toimitus tavoitti onnellisesti hymyilevän Monna Relanderin, Vantaan musiikkiopiston rehtorin.

– Konsertti oli aivan mahtava! Nautin Kiellandin äänestä, kun se oli kuin kultaa. Oli välitön tunnelma, ja lopun yhteislaulu oli hieno kokemus. Harvoin sitä pääsee laulamaan yhdessä Kiellandin kanssa! Relander iloitsi.

– Illan konsertti oli ihana, se olisi ollut sairaillekin ihmisille puhdistava kokemus, huikkasi toimitukselle myös kunnallisvaikuttaja Eija Grönfors.

Musiikkijuhlien intialainen laulajavieras Bombay Jayashri ja sellisti Guadalupe López Íñiguez olivat liikuttuneet kyyneliin. Eivätkä he olleet ainoat.

– Se oli upeaa, muusikoiden yhteistyö toimi kauniisti. Kielland oli henkeäsalpaava, Bombay Jayashri ihasteli.

– Kielland esiintyy valtavan luonnollisesti, miten kaunis persoona! Myös continuo-soitto sujui hienosti ja hyvällä intonaatiolla, Guadalupe López Íñiguez arvioi.

Tälle voi todellakin nostaa maljan.

Teksti Suvikki Honkkila
Valokuvat Katri Somerjoki

Intensiivistä tulkintaa ihmiskohtaloista ja Mozartista tiistai-illassa

Illan ensimmäinen konsertti oli mezzosopraano Essi Luttisen, fortepianisti Eveliina Kytömäen ja Zetes -kvintetin (Pauliina Fred, Tommi Hyytinen, Markus Kaarto, Jasu Moisio ja Jani Sunnarborg) Kolme naiskohtaloa: Medée, Marie Antoinette ja Arianne. Heti kun soitto alkaa tuntuu kuin astuisi ylvääseen satuun: konsertin teemat on selvästi otettu tosissaan! Kaksi mytologian hahmoa ja yksi kaikkien aikojen kiehtovimmista kuninkaallisista ovat selvästi inspiroineet soittajia, sillä kuulemamme musiikki on ilahduttavan vivahteikasta ja tunteikasta. Lisäksi soittajat ja laulaja pelaavat täydellisesti yhteen, kuin olisivat jokainen yksi helmi helminauhassa. Aiemmin vain koulun musiikinkirjoista ihastelemani fagotti teki suuren vaikutuksen. Koska kaksi esitellystä naiskohtalosta juontaa juurensa antiikkiin, tulee elävästi mieleen että kyseessä olisi ollut antiikin ajan muusikoita joka olisi tullut julistamaan kohtaloittensa riepottamien henkilöitten kohtalon.

Eveliina Kytömäki ja Essi Luttinen

Ah! Nos peines seront communes -kappaleessa (Oi! Kärsimyksemme tulevat olemaan yhteiset) Luttisen vahva ja ilmaisukykyinen ääni tuntui kannattelevan jonkun kohtaloa. Antiikki oli vahvasti läsnä, sillä tunnelataus selvästi huipentui viimeiseen säkeeseen.

La mort de Marie-Antoinette -kappaleessa (Marie Antoineten kuolema) luodaan hieno yhteys sanan ja musiikin välillä. Lausunta on ranskaksi - Des reflexions sur son ancien grandeur, Pohdintaa hänen menneestä suuruudestaan aloitetaan mahtipontisesti ja edetään rauhallisemmin, sillä hovissa oli ylvästä mutta tylsää - kuuntelijasta tuntuu kuin hän kulkisi muusikoitten johdattamana läpi Marie Antoineten elämän.

Tommi Hyytinen, Jani Sunnarborg, Eveliina Kytömäki,
Jasu Moisio ja Markus Kaarto

Lopuksi pääsemme Ariannan kohtaloon kappaleelle Arianna a Naxos cantata. Luttisen italia on kerrassaan ihastuttavaa. Olen myös huomaavinani, että mitä syvemmäksi epätoivo yltyy, sitä kokonaisvaltaisemmin pääsemme nauttimaan Luttisen koskettavasta laulusta. Kuvaavalla Missä olet aarteeni? -säkeellä alkava aaria on niin pysähdyttävän kaunista kuunneltavaa, että toivoisin voineeni pullottaa sen hetken.

Ehkä olisinkin halunnut laittaa koko konsertin säilöön korulippaaseen.

Illan ensimmäisestä konsertista virtasi ulos tyytyväistä yleisöä. Essi Luttisen äänen sointia, eläytymisen kokonaisvaltaisuutta ja artikulaatiota kiiteltiin kovasti.

Kaarina Suonperä (oik.) ja
festivaalin taiteellinen johtaja Márta Schmidt

Vantaalainen kulttuurivaikuttaja Kaarina Suonperä kertoi olevansa tavattoman onnellinen siitä, että Vantaalle on saatu tällaiset musiikkijuhlat. Hän kehui Suomalaisen barokkiorkesterin tehneen hyvää työtä barokkisoittimien esiin nostamiseksi.

– Pyhä Lauri on hurmaava kirkko tälle musiikille. Pidin kovasti erityisesti Haydnin

teoksesta, ja Essi Luttisen ääni soi kauniisti, Kaarina Suonperä arvioi.

Yleisön naisvaltaisuus oli seikka, joka jäi hieman mietityttämään Suonperää. Laulutaiteen ystävänä hän kertoi vieneensä lapsensa ensimmäistä kertaa Savonlinnan Oopperajuhlille tämän ollessa vasta 3-vuotias, ja hän toivoi peruskoululta nykyistä suurempaa panostusta musiikin ja erityisesti laulun opetukseen.

Ranskan kieltä taitava Sari kertoi nauttivansa aina, kun saa kuulla ranskaksi laulettua musiikkia.

– Konsertti oli kuin herkullinen, sopivankokoinen leivos, hän kehaisi.

Myös mukana ollut ystävätär Isa oli vaikuttunut Essi Luttisen upeasta tulkinnasta.

Pirjo Leppäsen mielestä konsertin ohjelmasta syntyi hyvä ja piristävä kokonaisuus, joka sisälsi myös uusia tuttavuuksia. Vantaan Musiikkijuhlilla Leppänen ja hänen ystävänsä Laura Tuomi olivat ensimmäistä kertaa, mutta Pyhä Lauri oli molemmille tuttu konserttipaikka omista orkesteri- ja kuorokonserteista. 

Tiistai-illan päätti Pyhän Laurin kirkon Mozartiana-konsertti kotimaisten huippumuusikoiden esittämänä. Konsertin avasi Zetes-kvintetin Quintetto tiré des oeuvres de Mozart. Musiikki oli viimeisteltyä ja artikulointi selvää ja tunnelma oli alusta lähtien mozartmaisesti toisaalta kepeä, toisaalta hyvin intensiivinen.

Jani Sunnarborg, Eveliina Kytömäki, Essi Luttinen, Tommi Hyytinen,
Pauliina Fred ja Markus Kaarto

Essi Luttisen taipuisaa ja täyteläistä mezzosopraanoa olisi kuunnellut vielä illan toisessa konsertissa useammankin aarian verran.  La clemenza di Titon Parto parto, ma tu, ben mio- sekä Figaron häiden Voi che sapete-aarioissa rakkauden ja kaipuun tunnelma välittyi yleisölle hyvin Luttisen tulkinnassa. Tunnelman luomisessa pianopartneri Eveliina Kytömäellä ja Zetes-kvintetillä oli tärkeä rooli.

C-duuri Andante (K315) soi kirkkaasti Pauliina Fredin huilulla ja Eveliina Kytömäen fortepianolla. Tämä kappale oli ehkä konsertin herkimpiä.  Musiikki soi kimmeltäen kirkon holveissa.

Eveliina Kytömäen illan urakka huipentui viimeisenä kuullussa Es-duuri kvintetossa pianolle ja puhaltimille (K452). Eveliina Kytömäki osoitti soitossaan loistavaa tekniikkaa ja tulkintaa ja herpaantumatonta keskittymistä.

Kokonainen konsertti kuulohermoja hivelevää Mozartin musiikkia näin taidokkaasti esitettynä oli erittäin positiivinen kokemus ja sopiva päätös Musiikkijuhlien kolmannelle illalle.

Pirjo Ollanketo ja Petteri Peltola

Vantaalainen Petteri Peltola oli tullut konserttiin kuullakseen lempisäveltäjänsä musiikkia. Hän arvioi, että kvintetto pianolle ja puhaltimille ei ehkä ollut niin leikittelevä kuin Mozartin sävellykset yleensä, vaikka siitä samoja lurituksia löytyikin. Ensimmäistä kertaa konsertissa Pyhän Laurin kirkossa ollut Pirjo Ollanketo kehui esityksen tunnelmaa ja musiikin sointia, mutta akustiikassa hän koki olleen parantamisen varaa.

Annukka Laine

Taidemaalari Annukka Laine Lahden seudulta oli odottanut monta vuotta mahdollisuutta päästä kuulemaan barokkimusiikkia Vantaalla. Myös kotikonserttiin osallistuminen on hänellä haaveissa.

Annukka Laine totesi, että Mozart on Mozart ja Andante C-duurissa oli oikea kohokohta. Myös Essi Luttisen ja Eveliina Kytömäen yhteistyö toimi kauniisti. Erityisesti illan ensimmäisen konsertin kohdalla pistivät käsiohjelmasta löytyvät laulujen sanat kuitenkin kirkkotaiteen tekijän vakavaksi, sillä hän koki, että tekstin epätoivoisiin viesteihin on vaikeaa ja vaarallistakin samaistua.

– Musiikin ja sanojen välillä on aikamoinen kontrasti. Myös kirkkotila puhuu toista kieltä kuin teksti, täällähän on toivo ja rauha, Laine pohdiskeli alttaritaulua ihaillen.

Ystäväänsä odotellut Ulla Siljanmäki-Ojansuu puolestaan antoi palautetta festivaaliorganisaation toiminnasta:

– Katselin, että tuolla nuo ahkerat naiset kantelevat tavaroita, ei paljon miehiä näy! Täällä on ollut hyvät järjestelyt, ihanaa lämmintä teetä ja kotoinen olo. Ei ole ollut pönäkkää, Siljanmäki-Ojansuu kiittelee.

Teksti: Suvikki Honkkila, Terhi Kallioniemi ja Karoliina Vesa
Kuvat: Katri Somerjoki

Vanhaa musiikkia noviisin korvin:
Kotikonsertissa Thomas C. Boysenin ja
Hans Knut Sveenin oppilaana

Hans Knut Sveen ja Thomas C. Boysen

Kävellessäni Korson asemalta maanantaina 6.8. kohti illan kotikonserttipaikkaa, en voinut kuin ihmetellä mihin olinkaan lupautunut innossani tutustua uuteen. Tunnelman ja illan huippuhetkien tallentaminen musiikkijuhlien festivaaliblogiin ja vielä sen välittäminen lukijoille ei tulisi olemaan helppo tehtävä. Varsinkin, kun vanhan musiikin tuntemukseni rajoittuu vuosien takaisiin musiikinhistorian tunneilla mainittuun Bachiin ja Händeliin.

Kotikonsertin ovella oli vastaanottamassa illan isäntäperhe Elli ja Esko sekä hiljainen klavikordin ääni Hans Knut Sveenin ottaessa tuntumaa lainaksi saatuun soittimeen. Muita kuuntelijoita odotellessamme kertoi isäntäperhe olevansa innokkaita klassisen musiikin kuuntelijoita ja juhlien järjestäjinä konkareita. Kodin välitön ja lämminhenkinen ilmapiiri antoikin oivalliset puitteet kuulijoiden saapua nauttimaan musiikista siinä ympäristössä kuin minne se on alun perin sävelletty. Myös puutarhasta eksyneet ampiaiset olisivat mieluusti liittyneet seuraamme, mutta isäntä Esko saattoi ne kädellään lumoojan ottein takaisin nauttimaan ulkoilmasta.

Konsertin aluksi Hans Knut Sveen kertoi illan soittimien klavikordin, teorbin ja barokkikitaran olevan ajalleen tyypillisiä periodisoittimia ja näiden avulla astuisimme hetkeksi vanhan musiikin tunnelmiin italialaisten ja ranskalaisten säveltäjien teosten kanssa.

Oletukseni kuultavan musiikin hillitystä ja hallitusta ilmaisusta, teemojen toistoista ja metronomin tarkasta etenemisestä kumoutuivat heti Thomas C. Boysenin johdattaessa meidät italialaiseen Tarantellan tanssiin barokkikitaralla loihditulla modernin haikealla tulkinnallaan. Keinuvan pehmeä rytmi ja hypnoottinen ääni sai ensihetkestä jakamattoman huomioni.

Tuon ihmeellisen tunnin aikana pääsimme Sveenin ja Boysenin matkassa nauttimaan heidän taiturimaisesta instrumenttien käytöstä niin yhdessä kuin erikseen. Saimme kuulla tulkintoja mm. Girolamo Frescobaldin sävellyksestä ”La Monica”, Jacques Champion de Chambonnièresin ”Pieces” ja Alessandro Piccininin ”Toccata”.

Hans Knut Sveenin ja Thomas C. Boysenin soittamisen iloa ja saumatonta klavikordin ja teorbin tai barokkikitaran dialogia oli innostavaa seurata. Ilmaisuiltaan pehmeät soittimet pääsivät oikeuksiinsa kotoisassa ympäristössä ja taiteilijat olivat itsekin yllättyneitä siitä, kuinka hyvin ne täydensivät toisiaan.

Yleisön pyynnöstä soitetun lisänumeron ja kahvien noudon jälkeen saimme tutustua soitinten tekniseen puoleen. Tottuneena opettajana Sveen osasi ottaa kuuntelijoiden jakamattoman huomion ja antoi konkreettisen oppitunnin klavikordin äänenmuodostumisesta irrottamalla yhden koskettimista. Hiljaisen äänen syntyä saivat kuulijat myös kokeilla ja tuntuma olikin tutumpaan kosketinsoittimeen pianoomme verrattuna hyvin erilainen.

Muusikoiden saatua monet kiitokset heidät dialogimuotoisesta esiintymisestä, kertoi Boysen sävellysten esitystavan olleen aikanaan juuri kokemamme mukaista. Taiteilijoilla oli tapana kerääntyä yhteen soittamaan toisilleen sävellyksiään ja teoksista ei ollut nuotteja vaan ne esitettiin improvisoituina. Sävellysten nuotinnukset olivat amatöörisoittajia varten, joskin heidän sitten oletettiin käyttävän sävellystä lähtökohtana koristellen ja soinnuttaen teosta vapaasti.

Kuulijoiden monien kysymysten jälkeen ilta päättyi Sveenin pyyntöön kuulla jotain tyypillistä suomalaista kansansävelmää. Pienen pohdinnan jälkeen kuvaajamme Katri lauloin hänelle ”Yksi ruusu on kasvanut laaksossa”- sävelmän ja Sveen sai sen taltioiduksi itselleen muistoksi.

Niin minulle kuin muillekin kuulijoille konsertti synnytti varmasti kipinän kuulla taiteilijoita uudestaan. Onneksi pitkään ei tarvitse sitä odotella, sillä Thomas C. Boysenia ja Hans Knut Sveeniä voi kuulla pian lisää muiden taiteilijoiden kanssa:

To 9.8. klo 20.30 Pyhän Laurin kirkko, Händelin soolokantaatteja ja kappaleita ”Antiikin aarioista”

Teksti: Annika Hämäläinen
Kuvat: Katri Somerjoki

GRAZIOSO! Tuija Hakkila tarjoili yleisölle ihania ja suloisia tunnelmia lämminhenkisessä kotikonsertissa

Kotikonsertti: Tuija Hakkila, fortepiano

Ohjelma:       Domenico Scarlatti (1685-1757)

                        Sonaatti A-duuri K. 114

                        Sonaatti C-duuri K. 132

                        Carl Philipp Emanuel Bach (1714-1788)

                        Muunnelmat espanjalaisesta La Foliasta Wtq. 118/9

                        Wolfgang Amadeus Mozart (1756-1791)

                        Sonaatti B-duuri KV 333

                        Allegro

                        Andante cantabile

                        Allegretto grazioso

Vantaan Musiikkijuhlien ensimmäisiä kotikonsertteja oli Pohjois-Nikinmäessä toteutunut Tuija Hakkilan konsertti.  Yleisö sai erinomaisen tutustumismatkan 1700-luvun musiikkiin Hakkilan toimiessa asiantuntevana ja luonteikkaana matkaoppaana. Hakkila oli koonnut mielenkiintoisen ohjelmistokokonaisuuden ja tarjoili soiton lisäksi erittäin antoisan tietopaketin esittämiensä kappaleiden taustoista sekä kyseisen musiikin karaktääreistä. Hakkila pitää säännöllisesti seminaareja esityskäytännöistä ja esittämisen problematiikasta pianon- ja fortepianonsoiton opetuksen lisäksi ja hän osoittautuikin taitavaksi ja mukaansatempaavaksi puhujaksi.

Soittimena konsertissa oli Hakkilan oma, kaunisääninen Philip Belt-merkkinen wieniläinen fortepiano, joka on kopio Mozartin synnyinkodista löytyvästä soittimesta. Hakkila kertoi sekä omasta soittimestaan että fortepianosta yleensä mielellään ja yleisöllä riittikin hänelle runsaasti kysymyksiä konsertin päätyttyä.

Illan ohjelmiston punaisena lankana oli 1700-luvun kansainvälisyys. Tuolloin muusikot matkustivat paljon, ja illan sävellyksiinkin liittyi 11 eri kaupunkia Italiassa, Portugalissa, Espanjassa, Englannissa ja Itävallassa. Yhteistä illan säveltäjille oli se, että he kaikki olivat aikansa suurten säveltäjien poikia. Hakkila valotti jokaista säveltäjää sekä sävellysten taustoja mielenkiintoisin historiallisin kertomuksin.

1700-luvulla sävellettyyn musiikkiin tuli uutena elementtinä tunnelmien vaihtelu eli karakteristiikka. Hakkila halusi demonstroida yleisölle miten nämä affektit tuodaan musiikissa esille, ja onnistui tässä erinomaisesti. Hän oli valinnut demonstraatiokappaleeksi Mozartin A-duurisonaatin variaatioineen KV 331. Tutustuimme ensin sisilialaisen keinuvan rytmin omaavaan kansanlauluteemaan, ja sen jälkeen kuuteen eri variaatioon tästä teemasta. Soittaessaan alkua kustakin variaatiosta hän kertoi samalla sen affektista.

Konsertin myöhemmässä vaiheessa Hakkila antoi myös yleisön vaikuttaa musiikin affekteihin. Hän soitti Mozartin B-duurisonaatin menuettiosaa yleisön pyytämissä eri tunnelmissa, ja näin iloinen menuettiteema saatiin muunnettua milloin toiveikkaaksi milloin vihaiseksi, milloin itsevarmaksi. Erinomainen ja hauska osoitus siitä että soittajan rooli on myös näytellä musiikkia.

C.P.E Bachin muunnelmat espanjalaisesta La Folia-teemasta soivat  kepeinä ja iloisina Hakkilan esittäminä, ja tämä Toivo Kuulankin Lampaanpolskassa esiintyvä tuttu teema kuultiin monena mielenkiintoisena muunnelmana.

Illan konsertin huipensi upea Mozartin B-duurisonaatti KV 333. Etenkin viimeisessä osassa Allegretto grazioso sekä ylimääräisenä kuullussa A-duurisonaatin  viimeisessä osassa Alla Turcassa Hakkila oli elementissään ja loihti fortepianostaan esiin kaikki mahdolliset musiikin eri sointivärit.

Konsertin kodinomaisessa tunnelmassa viihtyi kaikenikäistä yleisöä, ja kotikonsertti onkin erinomainen tilaisuus esimerkiksi nuoremmille konserttikävijölle aloitella musiikkiin tutustumista. Mikäli hiiskumatta istuminen ei vielä täysin onnistu, voi pieni kuulija välillä käydä sivuhuoneessa kokeilemassa prinsessakruunua tämän kuitenkaan muita kuulijoita pahemmin häiritsemättä.

Teksti: Terhi Kallioniemi

Festivaaliviikon kupliva avaus

Pyhän Laurin kappeli

Festivaaliviikko käynnistyi sunnuntaina 5.8. kahdella hienolla konsertilla. Viikon avasi Ilpo Laspaksen cembalokonsertti ”Bach sovittajana” festivaalille uudessa konserttipaikassa, Pyhän Laurin kappelissa. Kirkon tuntumassa sijaitseva kaunis ja ulkoasultaan hillitty kappeli tarjosi oivat puitteet Laspaksen cembalotaituroinnille. Konsertissa kuultiin otsikon mukaisesti sekä sovituksia  J. S. Bachin omista teoksista että Bachin sovittamia, muiden saksalaisten aikalaissäveltäjien teoksia.  Akustiikka kappelin suuressa salissa oli kuin luotu Laspaksen taidokkaalle soitolle. Hitaat osat kaikuivat juuri sopivasti eikä yksikään yksityiskohta nopeimmissakaan juoksutuksissa jäänyt yleisöltä kuulematta. Tähän konserttipaikkaan kannattaa todella tulla tutustumaan!

Taina ja Timo Rautasalo

Yleisöksi ensimmäiseen konserttiin saapuneet Taina ja Timo Rautasalo olivat festivaalilla jo vanhoja tuttuja ja olivat käyneet konserteissa myös jo Vantaan Barokin aikana, ennen musiikkijuhlien perustamista. Lomalla oleva pariskunta kertoi Pyhän Laurin kirkon, ja nyt myös kappelin, sijaitsevat kätevän matkan päässä heidän kodistaan Korsosta. Myös vanha musiikki tuntuu olevan erityisesti Rautasalojen mieleen, ja he tunnistivat illan toisen konsertin Suomalaisen barokkiorkesterin kamarikokoonpanosta monta tuttua nimeä. Tähän oli tietyllä tavalla myös perhesyy:

- Poikamme toimi aikoinaan Kuudennen kerroksen orkesterin (nykyinen Fibo) intendenttinä, kertoi Taina Rautasalo.

Rautasalot tulivat konsertista ulos tyytyväisen näköisinä, kuten muukin yleisö. Myös Laspas itse oli yhtä hymyä konsertin jälkeen ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä saliin ja akustiikkaan. Tästä oli hyvä siirtyä kohti toista avajaispäivän konserttia Pyhän Laurin kirkossa.

Illan toinen konsertti  oli otsikoitu ”Barokin oudot helmet”, joka on Helsingin Sanomien menotärpeissä 6.8. väännetty ”oudoiksi soittimiksi”.  Konsertissa esiintyi Suomalaisen barokkiorkesterin kamarikokoonpano, jonka kokoonpano oli varsin vaikuttava: kokoonpanossa soittivat viulisti ja viola d´amoren Suomen ykkösosaaja Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, nokkahuilisti ja traversonsoittaja Petra Aminoff, oudon chalumeaun taitaja Asko Heiskanen, gambisti ja barokkisellisti sekä festivaalin taiteellinen johtaja Markku Luojalan-Mikkola, luutisti Eero Palviainen sekä cembalisti ja urkuri Petteri Pitko. Erittäin kokeneista ja taidokkaista muusikoista koottu kamarikokoonpano loihti Pyhän Laurin kirkkoon ensi sävelistä alkaen lämpimän ja saumattomasti yhteen sointuvan tunnelman, joka viimeistään lämmöllään toivotti kuuntelijat tervetulleiksi vuoden 2012 Vantaan musiikkijuhlille!

Sirkka-Liisa Kaakinen Pilch
 ja viola d´amore

”Oudoiksi soittimiksi” konsertissa oli Helsingin Sanomissa ajateltu luultavasti viulunkaltaista jousisoitinta viola
d´amorea sekä puhallinsoitin chalumeauta. Erikoisemmat soittimet tarjosivatkin konsertin yleisölle ainutlaatuisen mahdollisuuden kuulla soitinyhdistelmiä ja soittimia, joita harvemmin konserttisaleissa nähdään. Kaakinen-Pilcin viola d´amore soi etenkin Telemannin soolofantasiassa äärimmäisen pehmeästi ja vivahteikkaasti, mutta löytyi instrumentista potkuakin nopeammissa tempoissa ja muhkeissa pariäänissä. Viola d´amoren erityinen sointi syntyy soittimen kielistä, joita on kuusi tai seitsemän sekä näiden jousella soitettavien kielten alla sijaitsevista resonanssikielistä. Alttoviulun kokoinen viola d´amore oli ylisemmin käytössä etenkin 1600- ja 1700-lukujen musiikissa.

Asko Heiskanen
ja chalumeau

Heiskasen soittama illan toinen ”outo helmi” oli nykyään tunnetun modernin klarinetin sukusoitin chalumeau. Kuten viola d´amoren myös chalumeaun ääni on modernia sukulaistaan pehmeämpi ja se toi kahteen viimeiseen Graupnerin ja Vivaldin sonaattiin samettisen pehmeyden ja toisaalta myös sulavasti poreilevaa sointia. Erityisen riemukas oli konsertin viimeinen teos, Vivaldin sonaatti viululle, huilulle, uruille, chalumeaulle ja continuolle. Tässä sonaatissa Heiskasen chalumeau, Aminoffin nokkahuilu sekä Pitkon barokkiurut yhdistyivät hurmaavaksi pulppuavaksi puroksi, joka sai yleisön hymyilemään ja hykertelemään ihastuksesta. Erityisen riemukas oli viimeisessä sonaatissa kuultu tremolomainen säveltoisto, joka esiteltiin ensin kuplivasti uruilla mistä viola d´amore nappasi aiheen ja kehitteli sitä virtuoosimaiseen tyyliin.

Hämärtyvä avajaispäivä päättyi runsaisiin aplodeihin ja suosionosoituksiin. Nyt on musiikkijuhlat virallisesti avattu ja tiedossa on mahtava viikko hienon musiikin parissa. Tulevia konsertteja kohti siis, tervetuloa festivaalille!

Festivaalin tuottaja Anni Sarasti (keskellä) oli kutsunut kaksi

tätiään nauttimaan avajaiskosnerteista.

Konserttivinkki!

Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilchiä ja Markku Luojalan-Mikkolaa voi kuulla myös seuraavissa konserteissa muiden hienojen muusikoiden kanssa:

Ke 8.8. klo 20.30 Pyhän Laurin kirkko, Royal Consorts (Kaakinen-Pilch, Luojalan-Mikkola)

To 9.8. klo 20.30 Pyhän Laurin kirkko, Händelin soolokantaatteja ja kappaleita ”antiikin aarioista” (Luojalan-Mikkola)

La 11.8. klo 22.30 Pyhän Laurin kirkko, Länsi kohtaa Intian (Luojalan-Mikkola)

 Teksti ja kuvat Helen Metsä

Vanhan musiikin dream team syväluotaa traagisia naisia ja mestarisäveltäjää

Konsertti on aina tulkinta, mutta entä kun konsertin aiheet ovat taiteesta tai historiasta tuttuja henkilöitä? Tiistain ensimmäisessä konsertissa Kolme naiskohtaloa: Medée, Marie Antoinette ja Arianne käydään läpi kolmen naisen elämää suurempia henkilökohtaisia menetyksiä ja lyyristä epätoivoa.
                                                

Essi Luttinen

Konserttiin ei voisi toivoa sopivampia muusikoita: kasassa on vanhan musiikin dream team. Mezzosopraano Essi Luttinen on opiskellut niin Sibelius-Akatemiassa kuin Lontoon Royal College of Music'ssa kuin Benjamin Britten International Opera Schoolissa. Hänellä on laaja ohjelmisto, joka ulottuu barokkimusiikista nykypäiväisten säveltäjien kantaesityksiin. Luttinen on myös voittanut Karita Mattila -palkinnon. Konsertissa fortepianoa soittava Eveliina Kytömäki taas on opiskellut niin Sibelius-Akatemiassa kuin Cornell Universityssä. Hän on saanut paljon menestystä alan kilpailuissa ja on norjalaisen kamarimusiikkiyhtye MiN -ensemblen pianisti.

Eveliina Kytömäki

Zetes -kvintetin (Pauliina Fred, huilu; Jasu Moisio, oboe; Markus Kaarto, klarinetti; Jani Sunnarborg, fagotti; Tommi Hyytinen, luonnontorvi) erikoisalaa ovat osuvasti vanhan musiikin esityskäytännöt. He ovat vaikuttaneet monissa vanhan musiikin kokoonpanoissa, kuten Helsingin Barokkiorkesteri, Suomalainen barokkiorkesteri, Les Musiciens du Louvre, Les Talens Lyriques, Capriccio Stravagante, the New Dutch Academy ja Oslon Barokkiorkesteri, mutta esiintyvät myös solisteina. Heille omin aikakausi on 1800 -luvun vaihde.

Medée

Kohtalosta puheen ollen, Medée on kreikan teatteritraditiosta peritty täydellinen traaginen hahmo. Tämä rakastettunsa pettämä, kostoa hautova noita, joka häädetään omasta kotikaupungistaan ja lopulta, kostonsa onnistuttua, heittäytyy palavaan temppeliin. Brahmsin mukaan ranskalaisen Luigi Cherubinin Medée -ooppera on lyyrisen musiikin mestariteos. Kolme naiskohtaloa -konsertti varmasti heijastelee Medée persoonan kaksijakoisuutta  - toisaalta hän tuntee suurta rakkautta, toisaalta hän päätyy kauheisiin tekoihin tämän rakkauden kuluttamana.

Kuten Medéekin, Arianna joutuu kohtalonsa riepoteltavaksi. Arianna on kreikkalaisen mytologian prinsessa, Kreetan kuninkaan, pääjumala Zeuksen pojan, tytär. Hän rakastuu Théséehen, jonka auttaa kukistamaan Minotauruksen, velipuolensa, mutta Thésée hylkää Ariannan julmasti Naxoksen saarelle. Traagisesta kohtalostaan huolimatta hänen epäonnensa ei ole ikuinen, sillä lopulta Zeus tekee hänestä kuolemattoman ja hän menee naimisiin Dionysoksen, viinin ja ylettömyyden jumalan kanssa. Illan konsertissa Ariannaan on kuitenkin ennen kaikkea petetty sankaritar Odotan innolla, kuinka kaunis mezzosopraano ja kiehtovat soittimet saavat näkyviin epäoikeutetun kärsimyksen ja Ariannan erityislaatuisuuden Kreikan mytologian naishahmojen joukossa.

Marie Antoinette

Kahdesta edellisestä eroten Marie Antoinette ei liity kreikkalaiseen mytologiaan, mutta on sitäkin myyttisempi. Noustessaan Ranskan kuningattareksi vain 18 -vuotiaana, Wienin hovissa hemmoteltu nuori nainen ei ollut lainkaan valmis uuden asemansa vaatimuksiin. Pikku hiljaa pariisilaisten uudeksi lempipuuhaksi nousikin Marie Antoinetten ylettömistä vaatehankinnoista juoruaminen. Kuningattaren leveää elämäntyyliä halveksuttiin avoimesti, varsinkin kun kansa näki nälkää. Edes kuuluisaa Antakaa heidän syödä leivoksia -lausahdusta ei ole koskaan kuultu Marie Antoineten suusta, vaan se on vain pieni lisä pitkään listaan hänen rikkomuksistaan kansan silmissä. Vaikka Marie Antoinette ei voinutkaan sietää hänen asemaansa kuuluvaa etiketin noudattamista, osoitti hän tarvittaessa mielipiteensä kuningaskunnan asioitten hoitamisesta. Vaikka kuningasperheen valta oli luhistumassa, Marie Antoinette halusi ylläpitää ehdottoman monarkian. Lopulta kansan patoutunut viha sai surullisen kuuluisan päätöksensä, kun 16. lokakuuta 1793 Pariisin kapinalliset mestaavat koko kuningasperheen. Konsertissa kuullaankin tsekkiläisen Jan Ladislav Dussekin säveltämä teos Marie Antoineten kuolemasta. On hyvin kiinnostava kuulla, kuinka muusikot tulkitsevat Marie Antoineten traagista loppua. Marie Antoinetesta kertovan musiikin kuuntelu on hyvin tunteikasta myös siksi että Marie Antoinette rakasti taiteita ja sävelsi itsekin.

Illan toisena konserttina Kolme naiskohtaloa -konsertin muusikot esittävät Mozartin musiikkiin keskittyän Mozartiana -konsertin. Esitettävät kappaleet osoittavat erinomaisesti sen herkkyyden, mikä Mozartilla oli säveltäessään eri tyylilajien musiikkia. 

Musiikkijuhlien tiistai on siis tragiikkaa, neroutta ja monieleisiä tunnekuohuja täynnä!

Teksti: Karoliina Vesa