Interview of Laurence Dreyfus

A new, yet long-awaited, video on our YouTube -channel, the interview of the great musician and academic Laurence Dreyfus! The video will speak for itself: a must-see! 

Text and interviewer: Karoliina Vesa
Filmed by Leith Arar

Kotikonsertista tuli iloiset iltamat (Armstrong & Elsafty)

Kaikki alkoi siitä, kun Ossi Tossavainen innostui Vantaan musiikkijuhlien ilmoituksesta. Vaimo Titta Tossavainen ihmetteli, kun mies alkoi kauheasti mittailla pariskunnan olohuonetta. Lopulta hän vaati saada tietää, mistä oikein on kyse. Ja selvisihän se: Tossavaisilla järjestettäisiin yksi musiikkijuhlien kotikonserteista!

Vaimo suostui sillä ehdolla, että mies nikkaroisi kaapin hänen korvakoru-kokoelmalleen. Mies piti ehtoa kohtuullisena.

Elokuuhun mennessä oli Titta Tossavainenkin jo innostunut kotikonsertista. Ja sitten koitti ilta, jolloin Tossavasten keittiö alkoi täyttyä uteliaan hyväntuulisista konserttivieraista. Kaikilla olisi edessään uusi kokemus. Klo 19 maissa yleisö alkoi virrata kyökin puolelta olohuoneeseen, jonne musiikkijuhlien tuottaja Irene Lönnblad oli roudannut tuolirivistöt.

 

Konsertin aluksi isäntä toivotti vieraat tervetulleiksi ja esitteli illan esiintyjät: harpisti Siobhán Armstrongin  ja laulaja Róisín Elsaftyn, jotka johdattaisivat kuulijat irlantilaisen perinnemusiikin maailmaan. Perinteinen irlantilainen harppu soi Armstrongin käsissä lyyrisen kauniisti, ja Elsafty lauloi kansanlauluja täydestä sydämestä Connemaran koristeelliseen tyyliin. Esitysten välissä he kertoilivat harvinaisesta soittimesta, sävelmien historiasta ja iirinkielisten kappaleiden teemoista.

Konsertin lopuksi annettiin raikuvat aplodit. Mutta ilta ei suinkaan päättynyt tähän. Puhkesi valtava puheensorina: harpusta haluttiin valokuvia ja levyihin signeerauksia, iirin kielestä heräsi kysymyksiä, ystävät vaihtoivat ajatuksia. Titta Tossavaisen salaatti- ja kahvipöytää ihasteltiin, ja festaritoimittaja halusi tietää, mistä emäntä oli hankkinut niin herkullista viikunahilloa (vastaus: parasta viikunahilloa saa Espoon keskuksen juna-aseman ja Tikkurilan turkkilaisista puodeista).

Konserttiyleisö piti iltaa selvästi erittäin onnistuneena. Kuulijoista Päivi Kuusisto ja Lauri Keskinen paljastuivat suuriksi harppumusiikin ystäviksi. Kuusisto kertoi hankkineensa modernin irlantilaisen harpun Amerikan-matkalta, ja on harrastanut noin vuoden harpunsoittoa.



Ystävykset Marja-Liisa Toivanen (vas.), Jussi ja Pirkko Saavalainen ja Aarne Toivanen

Pirkko ja Jussi Saavalainen kertoivat kuuluneensa 30 vuotta ystävärinkiin, joka kokoontui säännöllisesti soittamaan barokkimusiikkia. Saavalaiset uskovat myös pitävänsä hallussaan Vantaan oppilasennätystä ajalta, jolloin isä ja perheen viisi lasta opiskelivat yhtäaikaa Vantaan musiikkiopistossa. Pariskunnan ystävän, Irlannin-matkaaja Aarne Toivasen mielestä illan esitykset olivat taitavia ja hyvin aitoja.

Isäntäperheen tytär Hanna Järvinen kertoi soittaneensa nuorena huilua, mutta viimeksi kuullusta konsertista oli vierähtänyt aikaa. Nyt hän oli puolisoineen saanut liput lahjaksi vanhemmiltaan ja vei ostamansa levyn signeerattavaksi.

- Välillä tuli melkein tippa silmään, kertoi konsertista nauttinut Järvinen.

Myös harpisti Siobhán Armstrong oli innoissaan kotikonserteista.

- Kotikonsertissa tämä musiikki tuodaan takaisin sinne, minne se kuuluu. Massiivisessa konserttisalissa jotain kadotetaan. Tässä mittakaava on inhimillinen, ja esiintyjän ja yleisön välille voi syntyä vuoropuhelua. Minun mielestäni tämä ei ole Vantaan musiikkijuhlien oheisohjelmaa, vaan niiden pääasia!

Perinteinen irlantilainen harppu on soitinharvinaisuus, jota on elvytetty viimeisen 25 vuoden aikana.

-Soitin ensin modernia konserttiharppua ja sitten barokkiharppua. Eräänä päivänä tajusin, että onhan meillä Irlannissa omakin harppu! Armstrong muisteli.

Harpisti selitti perinteen katkenneen, kun englantilaiset aikanaan valloittivat Irlannin ja maan ylimystö joko tuhoutui tai muutti ulkomaille. Näin siitä huolimatta, että Elisabet I rentoutui hovissaan jälkeenpäin kuuntelemalla irlantilaisen harpun taitajia. Nyt perinteen elvyttämiseen kuuluu repertoaarin etsimistä vanhoista muistiinpanoista palapelin kokoamista muistuttavalla tavalla.

Armstrong ei kuitenkaan ole mikään perinnemusiikille vihkiytynyt puristi, sillä hänen soittoaan kuullaan myös Merchant of Venice -elokuvan soundtrackillä, joka on säveltäjä Jocelyn Pookin käsialaa.

- Soundtrackit tehdään niin, että soittaessa näkee filmin edessään. Se oli inspiroivaa. Siinähän oli Venetsian maisemia, ja näyttelijäntyö oli niin korkeatasoista, Armstrong kertoi kokemuksestaan.

Armstrong (vas.) ja Elsafty

Róisín Elsafty puolestaan kertoi, että irlantilaiset ovat suomalaisten tavoin innokasta laulukansaa. Kuoroja on paljon, kutsuilla voidaan laulaa yhdessä, ja joskus puhjetaan lauluun spontaanisti pubissa.

Elsafty on muusikko, jonka persoonassa lokaali ja globaali yhdistyvät yllättävilläkin tavoilla. Hänen esittämänsä laulumusiikki on välittynyt sukupolvelta toiselle suullisena perimätietona, ja itsekin hän on oppinut paljon keltäs muulta kuin omalta muusikkoäidiltään. Mutta kun laulajan isä on egyptiläinen, tulee tarinaan aivan uusi juonenkäänne: laulajan äiti on säveltänyt Lähi-Idän tilanteesta kertovia lauluja, joita Elsafty on levyttänyt. Siis lauluja Lähi-Idästä iiriksi.

Laulaja on esiintynyt aina Shanghaissa saakka. Välittyykö perinnemusiikin tunnelma yleisölle Kiinassa saakka?

-Irlantilainen perinne- ja pop-musiikko ovat todella suosittuja Kiinassa, laulaja kertoi.

Hänen laulunsa kosketti myös Suomessa, sillä kuulijat halusivat käydä hänen kanssaan esityksen jälkeen pitkiä keskusteluja.

Ainoa, joka ei ollut iltaan tyytyväinen, oli Tossavaisten somalikissa Miro, joka joutui konsertin ajaksi alakertaan karanteeniin. Kun Miro illan päätteeksi vapautettiin, kiirehti Armstrong pakkamaan arvokkaan soittimensa pois kissan ulottuvilta. Huoli osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä väenpaljouden nähdessään Miro poistui vapaaehtoisesti puutarhan puolelle.

Onnistunut ilta venyi pitkäksi. Isäntäväkeä ei ilmeisesti kuitenkaan väsyttänyt, sillä kun viimeiset vieraat ja muusikot tekivät lähtöä, toivoi illan isäntä, että seuraavan kerran Suomessa vieraillessan taiteilijat pitäisivät jälleen heidän luonaan kotikonsertin!

Autossa matkalla hotelliin Siobhán Armstrong tuumi, etteivät suomalaiset vaikuttaneet hänestä lainkaan varauksellisilta.

Sitä ne musiikkijuhlat tekevät ihmiselle.


Lisätietoja irlantilaisesta harpusta ja harpunsoiton kesäkursseista:
For more information on the early Irish harp and a summer school programme, please go to:
http://www.irishharpschool.com/


Teksti Suvikki Honkkila
Kuvat Leith Arar

Kolmen sukupolven kotikonsertti (Boysen & Johnsen)

 

Thomas C. Boysen (oik.) ja Thor-Harald Johnsen alttarilla...
Kuva Leith Arar




...ja kotoisasti olohuoneen kaakeliuunin kupeessa.

Kotikonsertti oli pitkään Satu Ovaskaisen haaveena. Nyt hän ja aviomies Ossi Ovaskainen avasivat kotinsa muusikoille ja kolme sukupolvea kattavalle yleisölle jo toista kertaa.

Vantaan musiikkijuhlien kotikonserttisarjassa esiintyi Ovaskaisilla duo Thomas C. Boysen ja Thor-Harald Johnsen. Norjalaiset taiteilijat soittivat luuttu- ja kitaramusiikkia, kertoilivat kappaleistaan ja välillä hieman neuvottelivat siitä, mikä teos soitettaisiin seuraavaksi. Opimme, että esiintyjien barokkikitarat olivat kopioita itsensä Stradivariuksen luomuksista. Silti yleisön annettiin kokeilla sekä niitä että luuttuja. Viimeisessä sikermässä liikuttiin kolmessa maassa 200 vuoden aikajänteellä, ja siinä vauhdissa muusikoiden ranteet näyttivät olevan aika kovilla.



Ilahtunut kotikonserttivieras sai käsiinsä Johnsenin arvokkaan luutun.

Vai ei soitinvakuutusta? Sami Nevalainen syöttämässä luuttua Johnsenille.

Konsertti sai lämpimän vastaanoton, eikä muusikoita päästetty "lavalta" ennen kuin oli saatu kuulla vielä ylimääräinen numero. Tämän jälkeen osa lapsista tuli vielä kokeilemaan harvinaisia instrumentteja.

Boysen ohjaa Matias Varosta barokkikitaran soitossa.

Sen jälkeen yleisö tulvi maistamaan illan emännän cocktail-herkkuja. Ystävät kertoivat, että Satu Ovaskainen tunnetaan ystäväpiirinsä leipurimestarina, ja nämäkin herkut oli valmistettu itse alusta alkaen.

 

Satu Ovaskainen oli kattanut herkut tilavaan keittiöönsä,
lukihan seinällä "Kitchen - the heart of our home".

 Yleisön joukossa oli useita lapsia kuten isäntäperheen tytär Liinu Ovaskainen, 11v, joka kertoi aloittaneensa viulunsoiton jo 4-vuotiaana, koska "viulu näytti kivalta". Vuosien varrella hänelle oli jo kerääntynyt aika lailla esiintymiskokemusta. Tänä syksynä hän kertoi aloittavansa soittamisen myös Vantaan musiikkiopiston orkesterissa.

Ystävä Netta Varonen, 9v, kertoi, että vaikka hän ei ole talontytär, niin Ovaskaisten kummityttö kuitenkin. Liinun kautta hänkin oli innostunut viulunsoitosta, ja menee syksyllä pikkuorkesteriinkin. Sisar Tinja, 7v, oli kokeillut Juvenalian musiikkipolulla puhallinsoittimia ja on nyt aloittamassa fagotinsoittoa.



Nousevan polven yleisöä kotikonsertissa.
Vasemmalta Liinu Ovaskainen, Netta Varonen ja Tinja Varonen.



Illan musiikkiesitykset olivat tytöistä kivoja.

- Olin väsynyt pitkän mökkimatkan jälkeen, mutta esitykset oli ihan hienoja. Tosi nättejä ja vähän surullisia, Netta arvioi illan antia.

Pikkusisko Tinja taas piti esityksiä iloisina, mikä oli hyvä juttu, koska hän pitää enemmän iloisesta musiikista.



Illan esiintyjät keskustelemassa yleisön kanssa terassilla.



Viimeiset vieraat tuskin malttoivat lähteä Ovaskaisten keittiöstä kotiin päin. Illan päätteeksi avuliaat konserttivieraat kyyditsivät festaritoimittajan kotiin. Samalla vaihdettiin vielä ajatuksia konsertista.

- Oivalsin, että tämä musiikkihan oli vuoropuhelua. Illassa viehätti myös se, että oltiin perheessä ja pantiin luuttu kiertämään! kertoi Hannele Kossila.

Festaritoimittajalle taas tuli yllätyksenä se, miten hyvin kotikonsertit sopivat sekä pohjoismaalaisille esiintyjille että yleisölle. Näyttää kovasti siltä, että ne ovat tulleet jäädäkseen.

Teksti ja kotikonsertin kuvat Suvikki Honkkila

Vantaan musiikkijuhlat nyt myös YouTubessa!

Vantaan musiikkijuhlien konserteista osa myös videoitiin, ja näitä videoklippejä voi nyt katsella YouTubessa. Toistaiseksi esillä on näytteitä vasta muutamasta konsertista, mutta tulossa on lisää materiaalia lähes jokaisesta kirkkokonsertista. Tässä muutamia makupaloja festivaalin herkullisesta ohjelmistosta.

Il canto d'Orfeo – Orfeuksen laulu -konsertissa Eero Palviaisen säestyksellä esiintynyt tenori Jan Van Elsacker hurmasi yleisön herkillä tulkinnoillaan. Kuuntele näytteet ja astu Orfeuksen tarinoiden myyttiseen maailmaan:

Rekolan Kinossa esiintynyt nokkahuilukvartetti Bravade puolestaan osoitti, että nokkahuilumusiikki on parhaimmillaan jotain aivan muuta kuin mihin olemme peruskoulun musiikkitunneille tottuneet:

Lisää näytteitä näistä konserteista on katsottavissa YouTubessa Vantaan musiikkijuhlien kanavalla. Muista konserteista on tulossa materiaalia mahdollisimman pian, pysykää siis kuulolla!


Teksti: Kaisa Paavilainen
Videot: Kimmo Metsä

Haastateltavana Laura Jurkka

Näyttelijä Laura Jurkka lausui lauantain Tunnelmia kuningatar Kristiinan Rooman hovista -konsertissa niin mieleenpainuvasti Kristiinan elämästä, että festivaalitoimitus halusi kuulla lisää.

Laura Jurkka

"Vain miehet ovat vaihtuneet ympärillä", Jurkka naurahtaa kertoessaan, että oli puhumassa kuningatar Kristiinasta jo kolmatta kertaa. Häneltä pyydettiin vuonna 2008 esitystä Ilmajoen musiikkijuhlille ja idea kuningatar Kristiinan elämään pureutumisesta tuli hänen mukaansa kuin apteekin hyllyltä. Yhtä tärkeää kuin esityksen valmistaminen oli Kristiinaan tutustuminen. Jurkka itse valitsi tekstit  ja käänsikin ne.

"Jännittävä retki yo -ruotsilla", Jurkka kommentoi.

Hänen mukaansa nykyihmisen on vaikea käsittää, kuinka naiseus muotoutui 1600 -luvulla. Toisaalta hän korostaa, etteivät kaikki Kristiinan elämän kipukohdat ole loppuen lopuksi niin kaukana menneisyydessä. Jurkka muun muassa mainitsee Helsingin Sanomien viikko sitten julkaiseman Maailman vaarallisin ammatti selvisi - kuningas -artikkelin. On totta, että tähän kun vielä lisätään Kristiinan sukupuoli ja 1600 -luku, saadaan kovin rauhaton yhtälö.

Vaikka Kristiina itse luopui Ruotsin kruunusta, hän etsi kuningaskuntaa muualta Euroopasta. Epäonnistumisen syynä ei kuitenkaan Jurkan mukaan ollut niinkään Kristiinan sukupuoli kuin armoton poliittinen valtapeli.

"Kun on itse näyttelijä, haluaa pohtia, kuinka Kristiinan elämässä näkyy draama ja käännekohdat", Jurkka mainitsee. Hän kertookin kuningatar Kristiinan "olleen kaikilla tavoin poikkeusyksilö": Kristiina halveksui monia asioita - juopottelua, flirttailua, keskenkertaisuutta -, joka olivat hyvin keskiössä hänen aikanaan. Kristiina jopa joi päivittäin vettä lääkäreitten kauhistuneista varoituksista huolimatta!

"Kristiinalla oli poikkeuksellinen kasvatus", Jurkka korostaa. Jurkan lausumassa tekstissä kuulimmekin, että vaikka kuningasisä sai toivomansa poikalapsen eli kruununperijän sijaan tytön, Kristiinan, hän päätti antaa tälle "kruununprinssin kasvatuksen". Hän sai niin ratsastaa, miekkailla kuin opiskella tieteitä ja taiteita, ja nautti suuresti opiskelusta. Kristiinasta ei lopulta tullutkaan kovin vaatimaton henkilö ja Jurkka kertookin Kristiinan esimerkiksi puhuneen itsestään kolmannessa persoonassa.

Jurkka toivoisi kovasti, että kuningatar Kristiinaa tuotaisiin nykypäivänä enemmän esille, esimerkiksi elokuvataiteessa. Hän mainitseekin - omien sanojensa mukaan - Kristiinan sisarhahmon historiasta, Elisabeth I, josta on tehty kaksi Cate Blanchettin tähdittämää menestyselokuvaa.

Näyttelijän työnsä ohella Jurkka opettaa esiintymistaitoja ja näyttelijäntyötä. Festivaalitoimitus kysyi, mikä on tärkein neuvo, jonka hän voi antaa esiintyjille.

"Jokainen, joka on esityksessä, kantaa osittain tätä esitystä, silloinkin kun ei itse niin sanotusti ole vuorossa."

Arvokas neuvo niin esiintyjille kuin meille muillekin.

Teksti ja kuva: Karoliina Vesa

Mamdouh El Gebalyn kotikonsertti ja haastattelu

Ensivaikutelma perjantain 12.8. kotikonserttipaikasta: tässä kodissa rakastetaan taiteita. Ilahdun heti sisään astuessani, sillä kotikonsertin isäntäperheellä Laurilla ja Leenalla on paljon tauluja ja hyvällä maulla hankittuja koriste-esineitä. Tervehdimme heitä tuottaja Helenin kanssa ja asetumme odottamaan illan konserttia.

Mamdouh El Gebaly

Festivaalitoimitus pääsi haastattelemaan illan artistia, egyptiläistä ud -luutun mestaria Mamdouh El Gebalya, joka on muusikon uransa ohella saanut tohtorin arvon opinnoistaan Higher Institute of Arabic Music:ssa.

El Gebaly kertoo Suomen olevan erittäin kaunis ja rauhallinen paikka. Hän on otettu siitä, kuinka loistavasti suomalaiset ovat vastaanottaneet hänen musiikkinsa ja kertoo täkäläisten olevan hyvin hänen musiikkinsa tunnelmassa mukana.  Hän on myös hyvin iloinen monista muusikoista, jotka ovat olleet hänen yleisönään.

"Tällä tavalla viesti tulee paremmin esille. Tämä kuitenkin tekee esiintyjän myös vastuulliseksi", El Gebaly selittää tulkkinsa Burhan Hamdonin välityksellä. Hän myös iloitsee siitä, että egyptiläinen musiikki tulee entistä tunnetummaksi niin suurelle yleisölle kuin muusikoille.

El Gebaly kertoo ud -luutun olevan arabimusiikin tärkein instrumentti.

"Se on minulle kaikki", hän selventää. "Sen avulla voin ilmaista, mitä sisälläni on, haluan sitten nauraa, hymyillä tai huutaa."

Hän korostaa udin äänen olevan lähellä ihmisten ääntä ja lähes kaikkien arabimaiden säveltäjien säveltävän juuri udille.

"Ud on lähellä sydäntä, joten se lähettää viestin sydämeen", El Gebaly kuvailee kauniisti.

Takaisin konserttia edeltäneisiin tunnelmiin. Autamme Leenaa raikkaan salaatin laittamisessa. Emäntä käy ottamassa yrttejä omasta pihasta ja mainitsen sen muistuttavan Italiasta, jossa ihmiset kasvattavat yrttejä parvekkeillaan. Selviää, että Leena on asunut Italiassa ja alamme puhua italialaisesta gastronomiasta. Käy myös ilmi, että Leena on graafinen suunnittelija - olisi pitänyt arvata Alessin sitruunapuristimesta!

"Olen hankkinut juuri sellaisia tauluja, kuin haluan, en mene trendien mukaan", Leena täsmentää. Omakotitalo on muutenkin kotoisa, olohuone tilava, korkea katto huokuu hyvää akustiikkaa ja suurista ikkunoista tulee paljon valoa: hieno paikka Mamdouh El Gebalyn konsertille.

Pian keskustelu kääntyy illan konserttiin ja Leena kertoo, että noin puolet konserttiin saapuvista ovat isäntäväen tuntemia. Isäntäperhe löysi kotikonsertin mahdollisuuden netistä:

"Monta vuotta tätä ajateltu, mutta että meille!" Lopulta he kuitenkin Leenan mukaan tajusivat, että mahdollisuus on juuri sitä, mitä he haluavat.

Emäntä on itse harrastanut aiemmin pianonsoittoa.

"Tykkään erilaisista musiikkityyleistä", hän kertoo. Kotikonsertin pitämisestä Leena innostuikin, koska  "se on ihan vain jännittävää" - ja se lisää yleissivistystä.

Jo tunti ennen konsertin alkua vieraita alkaa saapua. Vieraitten tunnelmat ovat odottavat. Marianne Bargum kertoo ihailevansa egyptiläisen laulajan Oum Khalsoumin musiikkia ja on mielenkiinnolla tullut kuuntelemaan egyptiläistä musiikkia.

"Luuttu sanana on hyvin kiehtova", hän pohtii.

Marjukka Mäkelä on Leenan ystävä ja hänestä on kiinnostavaa tutustua egyptiläiseen musiikkiin.

"Todella hienoa, pääsee lähemmäksi kuin esimerkiksi kirkkokonsertissa", Mäkelä pohtii. Hän myös pohtii, että Egyptissä on pitkä traditio siitä, että perhepiirissä kokoonnutaan usein musisoimaan ja ilahduttavasti toteaa, että vähän samalla tavalla mekin olemme kokoontuneet.

Ennen esityksen alkua Leena kertoo talostaan sekä siitä, kuinka innostui kotikonsertin pitämisestä.

"Kiinnostuin mahdollisuudesta, koska saa kuuluisan esiintyjän kotiin ja jälkeenpäin voi kysyä kysymyksiä", hän kertoo. Kuulemme, että talo on kymmenen vuotta sitten rakennettu eivätkä suuret ikkunat eivät suinkaan ole sattumaa:

"Rakentamisen yksi peruspilareista oli, että olisi paljon valoa."

Yleisöstä kysytään, kuinka kotikonsertin pitäjäksi pääsee. Helen kertoo, että kotihaku on päällä tälläkin hetkellä, netissä ilmoittaudutaan ja toiminnanjohtaja tarkastaa kodit, jotta niissä on sekä tilaa että tarvittava akustiikka.

Vihdoin konsertti pääsee alkamaan. Ihana ilta-aurinko valaisee olohuonetta ja Mamdouh El Gebaly astuu esiin. El Gebaly soittaa kappale kerrallaan, osa perinteisiä egyptiläisiä kappaleita, osa hänen omia sävellyksiä, ja yhdessä kappaleessa Hamdon laulaa El Gebaly säestyksellä - vaikuttava esitys.

Burhan Hambon ja Mamdouh El Gebaly

Esiintyminen on varmaa ja vähäeleistä: El Gebaly on ennen kaikkea taiteilija, joka sekä soittaa upeasti että tietää paljon musiikista. Esitysten välissä El Gebaly kertoo kappaleista tulkkinsa välityksellä. Kuten Mäkelä ennen konserttia hyvin kuvasi, olemme kokoontuneet kuin torille kuuntelemaan kaunista soittoa.

Mamdouh El Gebaly

Viimeisen kappaleen ja viimeisten aplodien jälkeen on yleisön kysymysten vuoro. El Gebaly pääsee kertomaan niin länsimaalaisen ja arabialaisen sävelasteikon erosta kuin udin asemasta arabialaisessa musiikkikulttuurissa. Meille kerrotaan, että ud tosiaan on "yhtä keskeinen arabimaissa kuin piano länsimaissa" ja että suurin osa säveltäjistä säveltää juuri sille. Se on myös "lähellä ihmisten omaa sydäntä ja ääntä".

Yleisöstä kysytään myös, kuinka El Gebalysta tuli luutisti. Kerrotaan, että hän aloitti soittamiseen kuusivuotiaana, soitti koulussa kaikkia mahdollisia soittimia,  mitä löytyi ja 14 -vuotiaana alkoi vakavasti harjoittelemaan luutun soittoa uraa varten. Luuttu on hänen mukaansa paras soitin arabialaisten tuntojen ilmaisemiseen.

Konsertin jälkeiset tunnelmat kertovat, että kuulijat ovat selvästi uppoutuneet musiikin maailmaan.

"Unenomainen esitys, ihan kuin menisi johonkin outoon taloon."

"Mahtavaa"

"Kuuluu sitä ornamentiikkaa."

Yleisö myös pohti, että pitäisi tuntea hyvin arabialaista musiikkia osatakseen ehdottaa hienouksia ja tunnistaakseen, mikä on uutta ja mikä vanhaa musiikkia.

Leena piti kotonaan pidettyä konserttia todella hyvänä.

"Soiton pehmeys tulee ennen kaikkea mieleen. Ja todella kiva, että soitti ne skaalat. Tämä [kotikonsertit] on todella kiva idea, koska ennen musiikki on ollut juuri ihmisten kodeissa, mennään vuosisatoja taaksepäin."

Kotikonsertin päätyttyä olimme taas takaisin vuoden 2011 Helsingissä. Yleisö jäi kuitenkin hyvin vahvasti konsertin tunnelmiin soiton ja yleisökysymysten loputtua. Konsertti oli selvästi avartava ja hieno kokemus.

Kotikonsertit jatkuvat vielä tänään, perjantaina ja lauantaina! Lisätietoa osoitteesta http://www.fibo.fi/soittokotiin/

Teksti ja kuvat: Karoliina Vesa

Gambailua -konsertti oli monipuolinen elämys

Sunnuntain ensimmäinen konsertti, Gambailua - Vanhaa ja uutta, soi komeasti Myyrmäen kirkossa kolmen gambistin (Jonathan Manson, Markku Luolajan-Mikkola ja Mikko Perkola) sekä yhden teorbin soittajan (Solmund Nystabakk) voimin. Niin 2000 -luvulla sävelletyt kuin klassisemmat teokset olivat juuri sopivassa suhteessa ja kuulijat saivatkin nauttia hyvin monimuotoisesta ja kiinnostavasta esityksestä.

Soittajat vasemmalta oikealle: Markku Luolajan-Mikkola,
Jonathan Manson, Mikko Perkola ja Solmund Nystabakk.

Giovanni Mancuson jännitysnäytelmää muistuttavan Mancino, Ricorda! -teoksen lähes kuumeinen soitto loi kiintoisan vastapainon rauhallisuutta huokuvalle esityspaikalle. Aivan kuin Mancuso olisi halunnut tuoda monipuoliseen teokseensa niin kaikkein painavinta kuin kaikkein kevyintä - ja toki hyvin modernin soiton sävyjä. Olli Virtaperkon Songs of  innocence, lust and sorrow oli Markku Luolajan-Mikkolan tilaama sävellys, joka niin ihastutti kuin hämmästytti meitä. Blogissamme on julkaistu Virtaperkon haastattelu, käy tutustumassa tähän kiinnostavaan säveltäjään:

 http://vantaamusicfest.blogspot.com/2011/08/haastattelussa-olli-virtaperko.html

Konsertissa oli juhlava tuntu, sillä kuulimme niin yhden kantaesityksen kuin kaksi Suomen kantaesitystä. Toinen Suomen kantaesityksistä oli säveltäjä Eero Hämeenniemen Ricercare. Hämeenniemi itsekin kuuli teoksen ensimmäistä kertaa livenä. Hän kertoo kyseessä olevan vaativa kappale, jossa ikään kuin tähtäyspiste vaihtelee alati.

Eero Hämeenniemi

"Tai kuin painovoimakenttä muuttuisi", säveltäjä kuvailee. Hän myös tähdentää, että tämän vuoksi kappale vaatiikin älykkäitä soittoa.

"Onneksi on tällaiset nerot soittajat paikalla", Hämeenniemi kiittelee muusikoita.

Markku Luolajan-Mikkolan mukaan konsertti ei ollut yleisölle se kaikista helpoin, koska siinä sekoitettiin uutta ja vanhaa. Hän kuitenkin aisti, ettei yleisöllä ollut vanhan pelkoa. Festivaalitoimitusta kuitenkin hämmensi vielä, mistä tuli Mancuson teoksen lopun erikoinen äänimaailma: vastaus on maitovatkain.

"Alkuperäinen italialainen", Luolajan-Mikkola naurahtaa.

Huumori sopiikin hyvin asiaan vaativan, mutta erittäin antoisan konsertin päätteeksi.


Teksti: Karoliina Vesa
Kuvat: Leith Arar

Menestyksellistä festivaaliviikkoa juhlittiin loppukaronkassa

Sunnuntain upean päätöskonsertin jälkeen esiintymislavan lamput sammutettiin, johdot käärittiin rullalle ja lava kasattiin viimeistä kertaa kokoon. Oli aika sanoa näkemiin hyvin sujuneelle festivaalille ja reippaille talkoolaisille. Illan päätteeksi festivaalin taustajoukot tuottajineen ja talkoolaisineen kokoontuivat vielä kerran yhteen juhlistamaan ikimuistoista viikkoa kahvitupa Laurentiukseen, jossa pöytä oli pantu koreaksi. Tunnelma oli samalla iloinen ja haikea kun Markku Luolajan-Mikkola ja Márta Schmidt kiittelivät talkooväkeä hyvin tehdystä työstä ja toivottivat kaikki lämpimästi tervetulleiksi taas ensi vuonna. 

Markku Luolajan-Mikkola ja Márta Schmidt

Kahvitupa Laurentiuksen herkulliset tarjoilut

Kiireiset tuottajatkin saatiin vihdoin saman pöydän ääreen. Kuvassa tuottajat Kirsi, Irene, Helen ja Marie-Anne sekä talkoolaiset Kimmo ja Lauri

Onnistuneen festivaalin jälkeen taustajoukkojen on helppo hymyillä

 

Festivaalitoimitus haluaa lämpimästi kiittää koko tuotantotiimiä, kaikkia talkoolaisia ja ennen kaikkea esiintyjiä ja yleisöä mahtavasta festivaalista! Bloggaaminen ei kuitenkaan lopu vielä tähän, sillä luvassa on vielä Laura Jurkan ja Laurence Dreyfusin haastattelut sekä mielenkiintoista videomateriaalia konserteista. Pysykää siis kuulolla!

Festivaalitoimitus Laura, Karoliina, Kaisa, Leith ja Suvikki

Teksti: Kaisa Paavilainen

Kuvat: Leith Arar

Sunnuntain päätöskonsertti Ranskan suurten hovimuusikoiden seurassa

Vantaan musiikkijuhlilla on varmasti ollut jokaiselle kuulijalle jotakin annettavaa, sillä viikkoon mahtui mitä erilaisimpia konsertteja ja toinen toistaan upeimpia muusikoita. Sunnuntain päätöskonsertissa Pyhän Laurin kirkossa kuultiin Ranskan suuria hovimuusikoita, Lullya, Rebeliä, Leclairea ja Guillemainia, Suomalaisen barokkiorkesterin tulkitsemina. Musiikin johdosta vastasi monipuolinen viulisti Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch.  Yleisöä oli kerääntynyt kirkon pihalle jo hyvissä ajoin ennen konsertin alkamista. 

Suomalainen barokkiorkesteri

Festaritoimitus tapasi ystäväpariskunnat Sylvi ja Seppo Honkkilan ja Anna-Maija ja Erkki Pullisen konsertin väliajalla.

- Muheva soundi! ihasteli Sylvi Honkkila. - Se ensimmäinen kappale [Lully] oli vähän sellaista oman aikansa jäykistelyä, mutta se toinen kappale [Rebel] on ollut aikanaan ihan vallankumouksellinen! Ja hieno basso niittasi musiikkia yhteen monessa paikassa.

Erkki Pullinen oli samaa mieltä Suomalaisen barokkiorkesterin soundista.

- Mutta sitä minä ihmettelen, että kun siinä kappaleessa [Rebel] oli elementit, niin mihin oli maa kadonnut? Oliko se säveltäjälle liian vaikea? Erkki Pullinen hämmmästeli.

Toistuva soitinten virittely ei myöskään oikein miellyttänyt musiikkimiestä, vaikka vaimo Anna-Maija yrittikin häntä toppuutella.

- Se pieni epävireisyys, mikä voisi mahdollisesti jäädä, häiritsisi vähemmän kuin jatkuva virittely. Eihän kaikkia barokkisoittimia edes pysty soittamaan aivan yhtä puhtaasti kuin moderneja instrumentteja, arvioi Erkki Pullinen.

Tuttu orkesteri toi Eeva-Liisan ja Pekan konserttiin. Pariskunta kuuntelee paljon erityyppistä musiikkia, ja perinteisiin kuuluu myös barokkikonsertit Vantaalla. Illan ohjelma miellytti, muttei ollut ennestään kovin tuttua:

- Vaikka luulisi, että sitä tuntee barokkimusiikkia, niin nämä ranskalaiset säveltäjät eivät olleet kovin tuttuja, kertoi Eeva-Liisa.

Friedrich Robert Müller Saksasta ei syttynyt Lullyn musiikista, mutta Rebelistään kylläkin:

- Erityisesti toinen kappale [Rebel] oli loistava - se oli jotain ylimaallista! Traverson soittajat olivat valtavan taitavia. Tämä oli erittäin antoisa ilta, hän kiitteli konserttia.

Vuokko Hosia

Vuokko Hosia oli ollut kuuntelemassa suurinta osaa musiikkijuhlien kirkkokonserteista. Kotikonsertteihin hän ei ajanpuutteen vuoksi ollut ehtinyt.

Musiikkijuhlien logistiikka mietitytti Hosiaa:

- Kun minulla itselläni ei ole autoa, töistä kaupungista pääsee tänne hyvin, mutta pääsy poispäin kotiin on vaikeaa. Siitä kiitos organisaatiolle, että olen mennyt taksilipulla Tikkurilaan ja siitä junalla eteenpäin. Mutta eilen kun pääsin ystävättären kyydissä, oli tilanne aivan toisenlainen, Hosia kertoi.

Entä mikä musiikkijuhlista jäi parhaiten mieleen?

- Retrospect trio ja sopraano Julia Doyle - hänellä oli ihana ääni. Ja egyptiläinen musiikki [Mamdouh El Gebaly, ud-luuttu] kiinnosti, kun oli kliseiset käsitykset siitä, mitä itämainen musikki on. Oli kiinnostavaa kuulla itämaista konserttimusiikkia populäärimusiikin sijaan. Myös Irlantilaisten konsertti [Siobhán Armstrong, irlantilainen harppu ja Róisín Elsafty, laulu] oli kiinnostava, mutta heidän puheestaan en saanut selvää, kun akustiikka ei oikein toiminut puheen kohdalla, Hosia pohti musiikkijuhlien antia.


Vaikka festivaaliviikko on ohi, kannattaa muistaa, että Soitto kotiin -kotikonsertit jatkuvat vielä 20.8. asti.


Teksti: Suvikki Honkkila ja Laura Valkea
Kuvat: Leith Arar

Phantasmin taikaa ja kiehtova kuningatar

Lauantain konsertteina saimme nauttia niin kuningatar Kristiinan Rooman hovin tunnelmista kuin gambayhtyeen ja harpun esittämästä taianomaisesta musiikista.

Laura Jurkka ja Fredrik Bock
Kuva: Leith Arar

Illan ensimmäisessä Tunnelmia kuningatar Kristiinan Romaan hovista -konsertissa luutisti Fredrik Bock ja tekstiä lausunut näyttelijä Laura Jurkka tutustuttivat kuningatar Kristiinan yleisön niin hänen kiehtovaan persoonaansa kuin hänelle sävellettyyn musiikkiin. Bockin  vaikuttava soitto ilahdutti, kuulostaen yhtä juhlalliselta kuin musiikin voi taannoin kuvitella olleen hovissa. Kristiinan itse kirjoittamat tekstinpätkät - kuten "Tuskin olin syntynytkään kun täytin jo kaikki [kruununperillisestä tehdyt] ennusteet." - valottivat ajalleen hyvin edistyksellisen naisen  maailmaa.

Ennen kaikkea konsertti kosketti teki kovin iloiseksi: näin kuningatar Kristiina ajatteli, tällaista musiikkia hän kuunteli! On uskomatonta, kuinka yli 300 vuotta sitten elänyt henkilö voi yhden konsertin aikana inspiroida näin paljon ja kuinka yhä tänäkin päivänä voimme kuunnella lahjakkaiden muusikoiden ansiosta hänelle sävellettyä ylvästä musiikkia.

Kiehtovaa soittoa, kiehtovaa lausuntaa, kiehtova kuningatar - mitä muuta voisikaan toivoa? Tietysti illan seuraavan konsertin alkamista!

Phantasm -gambakvintetti ja Mara Galassi
Kuva: Leith Arar

The Sweetest Sadness, harpisti Mara Galassin ja gambakvintetti Phantasmin yhteisesiintyminen, oli yksi  festivaaliviikon odotetuimmista konserteista. Yleisöä kerääntyikin kirkon pihalle jo hyvissä ajoin jonoksi asti. Kun konsertti vihdoin pääsi alkamaan, yleisö hiljentyi haltioituneena kuuntelemaan harpun ja viiden gamban kaunista yhteissointia. Viidelle gamballe sekä harpulle sovitetut teokset ja Mara Galassin ihailtavalla taidolla ja sorminäppäryydellä esittämät sooloteokset harpulle vuorottelivat tasapainoisessa konserttikokonaisuudessa. Kappaleiden tunnelma oli todella otsikkonsa mukainen, surumielisyyttä kauneimmillaan. Pääosin mollisävyinen konsertti päättyi kuitenkin toiveikkaasti William Lawesin C-duurisävellyksiin, ja ylistävien aplodien jälkeen kuulimme vielä riemastuttavan ylimääräisen numeron.

Vaikka et itse olisi päässyt paikalle, vielä on mahdollisuus kuulla tämä lumoava konsertti kokonaisuudessaan, sillä Yleisradio taltioi konsertin, ja se on kuultavissa keskiviikkona 17.8 klo 19.03 kanavalla YLE Radio 1.

Anneli tuli Phantasmin konserttiin akustista kitaraa soittavan Samuel-poikansa, 9v, kanssa. Päätös konserttiin lähtemisestä oli syntynyt, kun Anneli oli saanut lastenhoidon järjestymään muille lapsilleen.

Tarkkanäköinen Samuel kiinnitti konserttiin jonottaessaan huomiota Pyhän Laurin sisäänkäyntiä koristavaan psalmitekstiin. Jotkut konsertissakävijät puolestaan kiinnittivät huomiota siihen, että joku oli rohjennut tuoda lapsen konsertiin.

- Kun tuo lapsen konserttiin, tulee vähän lainsuojaton olo, Anneli sanoi suoraan. - En kokenut tätä henkilökunnan taholta, mutta yleisöstä sanottiin, että tiedättekö että tämä konsertti tulee radioon?! On ihan selvä, ettei vaippaikäisiä pidä tuoda eikä mitään lapsilaumaa. Mutta on ihan oikeasti loukkaavaa jos ajatellaan, etten osaisi itse arvioida voinko tuoda lapseni konserttiin.

Anneli toivoi kovasti, etteivät musiikkijuhlat muodostu sellaiseksi tapahtumaksi, jonne vain vanhan musiikin sisäpiiri on tervetullutta.

Onneksi itse konsertti oli molemmille positiivinen kokemus.

- Tosi kaunista ja rauhoittavaa, Anneli luonnehti Phantasmin soittoa.

Myös konsertin jälkeen juttelemaan jäänyt nuorekas muusikkojoukko piti konserttia hyvin onnistuneena.

- Kokoonpano kiinnosti ja halusin kuulla, miten tämä tila soi - onnistui kyllä loistavasti, arvioi Katja.

Entä mitä teoksia muusikot haluaisivat kuulla musiikkijuhlilla vastaisuudessa?

- Barokkioopperaa, esim. Rameauta, toivoi Katja.

- Haydnin barytontrioja, oli varma vastaus Markukselta, joka piti tässä yhteydessä parhaana säilyttää puolittaisen anonymiteettinsä.

Blogiin tulossa lähipäivinä: Laura Jurkan haastattelu sekä Phantasmin perustajan Laurence Dreyfusin videohaastattelu!

Teksti: Suvikki Honkkila, Kaisa Paavilainen ja Karoliina Vesa

Yleisökommentteja Tan Longjianin konsertista

Musiikkijuhlilla kuultiin perjantai-iltana monelle entuudestaan melko tuntematonta musiikkia, kun lavalle nousi kiinalaista perinnemusiikkia esittävä Tan Longjian -kvartetti. Pyhän Laurin kirkko täyttyi aikamoisista vellovista äänimassoista, vaikka kokoonpanon soittimista vain yhtä voi varsinaisesti pitää suurikokoisena. Linjakkaasta esityksestä huokui tavaton ylpeys omasta musiikkiperinteestä samalla, kun tämä kvartetti on osoittanut erittäin suurta kiinnostusta musiikkijuhlien muitakin konsertteja kohtaan.


Festaritoimitus otti selville, mitä musiikkijuhlien yleisö ajatteli illan esityksestä:

Hilda-Maija ja Matias Varpanen päättivät lähteä konserttiin, kun heidän lahjaksi saamansa Lippupalvelun lahjakortti oli menossa umpeen. Valinta osui tähän konserttiin, kun Matias Varpanen toivoi, että pariskunta voisi tällä kertaa kokeilla jotain uutta.

- Satunnaissa Kungfu-leffoissa vain olin kuullut tätä musiikkia, Matias Varpanen kertoi.

Molemmat pitivät valintaansa hyvin onnistuneena.

- Tämä musiikki sopi yllättävän hyvin Pyhään Lauriin, ei ollut yhtään ristiriidassa sen kanssa, Hilda-Maija Varpanen hämmästeli.

Seuraavaksi festaritoimitus pysäytti poikkeuksellisen ystävällisen näköisen miehen, joka paljastui Rondo FM:n Matti Tuomistoksi. Festaritoimituksellehan alkaa jo kehittyä kuudes aisti!

Tuomisto myöntää, ettei kiinalaista perinnemusiikkia juuri kuule hänen kanavallaan.
- Mutta ajattelin juuri, että tämän konsertin voisi kyllä lähettää, hän lupaili tyytyväisen oloisena.
- Hämmästyin sitä, että soundi on niin voimakas, lähes orkestraalinen. Erinomaisia muusikoita.

Vaikutti siltä, että Tuomisto olisi mieluusti tutustunut lähemmin myös yhtyeen perinnesoittimiin, jotka konsertissa paljolti peittyivät nuottitelineitten taakse.


Entä mitä ajatuksia heräsi festarin omassa talkootiimissä?

- Olen kuullut tätä musiikkia kiinalaisissa elokuvissa. Katson paljonkin erimaalaisia elokuvia, kun Hollywood-elokuvista en oikein välitä. Tämä oli kieltämättä aika voimakas konsertti, mietti Elina talkootiimistä.

- Olin kuullut tätä musiikkia levyltä ja myös lukenut siitä. Soittimista erhu-viulun olin nähnyt aikaisemmin, kertoi Merita. - Teksteistä sai hyvin kiinni sisällöstä. Rytminkäsittely oli ensin rauhallisempaa, mutta kaikki biisit kiihtyi loppua kohti. Oli rajumpaa kuin kiinalaisissa ravintoloissa. Musiikki oli myös tosi vitsikästä, hän luonnehti esitystä.

Talkootiimin mielestä tässä ikivanhassa kiinalaisessa musiikissa oli jännällä tavalla yhtymäkohtia sekä nykymusiikkiin että populäärimusiikkin.

- Tää oli ihan rokkia lopuksi, summasi jokapaikanhöylämme Kimmo Metsä.


Teksti Suvikki Honkkila
Kuvat Leith Arar

Haastateltavana Petteri Sallinen

Vantaan musiikkijuhlien avajaiskonsertissa kuultiin niin musiikkia kuin runonlausuntaa Giovanni Antonio Guidon Neljän vuodenajan hengessä. Festivaalitoimitus pääsi haastattelemaan teatteriohjaaja Petteri Sallista.

Petteri Sallinen (oikealla)
Kuva: Leith Arar

Yhteistyö barokkiorkesteria ohjanneen Sirkka-Liisa Kaakkinen-Pilchin kanssa toimi Sallisen mukaan todella hienosti ja hän koki antoisaksi orkesterin kanssa työskentelyn. Avajaiskonsertissa lausuttu teksti kuului alunperinkin esityksen lomaan, ja Sallinen toivoo saaneensa välitettyä kuulijalle jonkin ajatuksen tai tunteita. Hän kokee runo pätkien olleen jatkoa musiikille.

Sallinen on työskennellyt akaisemmin niin festivaalin taiteellisen johtajan, gamban soittajan Markku Luolajan-Mikkolan kuin tulevan sunnuntain (14.8.) konsertin yhden teoksen säveltäneen Eero Hämeenniemen kanssa. Kansallisteatteriin vuonna 2006 ohjaamassaan Nick Dearin Valta -näytelmässä oli Hämeenniemen säveltämää musiikkia ja Luolajan-Mikkola yhtenä soittajista.

Valta -esityksessä nykypäivän poliittinen valtapeli valottui barokin kautta monitasoisesti ja kiinnostavasti. Hämeenniemen "uusi" barokkimusiikki piti sisällään viiltäviä ja dramaattisiakin nyansseja; esityksen kokonaisuus tarjosi linkkejä uusiin maailmoihin.

Pyhän Laurin kirkko toi Sallisen mukaan esiintymiseen oman lisänsä, niin akustiikan kuin tunnelman, syvemmän vakavuuden, suhteen.

"Esittävän taiteen aika ja paikka tuo aina oman mausteensa", Sallinen kiteyttää osuvasti.

Sallinen korostaa, että jokainen esitys on erilainen ja listaa esitykseen vaikuttavia komponentteja, joita ei kenties aina tule ajatelleeksi: tauko, kesto, aika, paikka ja volyymi. Hänen mukaansa yleisöllE saattaa tulla esityksen aikana "kummallisiakin,  asiaan kuulumattomia, mutta loogisia assosiaatioita".

Sallinen on työskennellyt tiivisti musiikin kanssa teatteritöissään. Suursuosion saanut Figaron häät -esitys yhdistelee mainiosti musiikkia ja teatteria, tai kuten Sallinen sen sanoo, "järjetön stoori ja jokunen tunnettu biisi". Musiikilla onkin keskeinen rooli Sallisen omissa ohjaustöissä ja hänellä on hyvin tasavertainen näkemys musiikista ja teatterista.

"Käytän töissäni paljon musiikkia ja ääntä - tai hiljaisuutta äänen vastvoimana - tasavertaisena muiden esityksen audiovisuaalisuuteen vahvasti vaikuttavien komponenttien kanssa", Sallinen kertoo. "Vaikka muusikot tulevat [näytelmää tehdessä] toisesta maailmasta, heidän täytyy olla orgaaninen osa lopputulosta".

Hän myös luottaa hyvin pitkälti intuitioonsa:

"Jos jostain traditionaalisesta jutusta tulisi joku Elviksen biisi mieleen, sitä kannattaisi pohtia."

Usein Sallinen antaa asioille musiikin avulla hieman leikittelevän sävyn ja pyrkii valottamaan asioita ei-arkipäiväisiltä suunnilta. Omissa ohjaustöissään Sallinen toivoo musiikin olevan teatteria tukevaa ja orgaaninen osa esitystä. Koska aina ei ole mahdollisuutta livemusiikkiin, hän käyttää myös paljon muuta äänimaailmaa; "jotain, mikä tuo sen sykkeen".

Sallinen mainitsee lausunnalle oleellisen aikakäsityksen yhteydessä suhteellisuusteorian ja hyvin kiinnostavan näkökannan aiheeseen: etsiessään ymmärrystä laajemmin maailmasta tai yksittäisestä teoksesta, kannattaa ensin tarkastella pientä yksikköä metaforana isommalle kokonaisuudelle.

"Siitä [merkitysten] kaivosta löytyy aika paljon, siitä pääsee asioihin juurevammin kiinni."

Juuri tätä Sallisen lausunta toi Neljä vuodenaikaa -konserttiin.

Tänään Fredrik Bock soittaa luuttua ja Laura Jurkka lausumassa tekstiä "Kuningatar Kristiinan Rooman-hovista" -konsertissa!

http://www.fibo.fi/vantaanmusiikkijuhlat/ohjelma/

Teksti: Karoliina Vesa